The Social Reckoning valkokangas

David Fincherin The Social Network (2010) ilmestyi kuusitoista vuotta sitten ansaittujen kiitosten kera. Se ei ollut perinteinen historiikki Facebookin ensiaskelten takana, vaan tarkasteli ystäviä täynnä olevan sosiaalisen median yksinäisyyttä sen perustajan muotokuvan kautta. Nyt elokuva saa jatkoa jo ensimmäisen osan kirjoittaneen Aaron Sorkinin hypätessä ohjaajan paikalle. Mark Zuckerbergiin keskittymien sijaan The Social Reckoning on toimittajien menetelmiä seuraavaa tarina.

The Social Networkin tapahtumista on kulunut vuosia ja Facebookin suosiota ei tunnu estävän mikään. Haaveet ihmisten yhdistämisestä ovat kuitenkin muuttuneet, kun käyttäjäkunta tuntuu pirstaloituneen konflikteja janoaviksi yhteisöiksi. Facebookin työntekijä Frances Haugen (Mikey Madison) huomaa, että talonsisäiset algoritmit ovat luoneet tien radikalisoitumiselle ja väärän tiedon levittämiselle. Vaikka tieto on saavuttanut jopa yhtiön johtajan Mark Zuckerbergin (Jeremy Strong,) ei asialle tehdä mitään. Siispä Frances kääntyy toimittaja Jeff Horwitzin (Jeremy Allen White) puoleen paljastaakseen yhtiön virheet.

Enää keskiössä ei ole kyltymätön tarve kuulua muiden joukkoon, vaan nyt pohditaan viruksen tavoin kulovalkeana leviävää väärää tietoa. Aaron Sorkin on onnistunut pilkkomaan suuret tekniset ajatukset ja termistön helpommin sulatettaviksi kokonaisuuksiksi. Elokuva ei taivu teknologiapaniikkiin vaan tekee selväksi, että koodit ja algoritmit ovat työkaluja, joiden käytöstä päättävät aina ihmiset. Vaikka paikoin sorrutaan Sorkinin helmasyntiin elokuva kääntyessä hieman liian kirkasotsaiseksi saarnaamiseksi, onnistuu se kuitenkin navigoimaan matkansa selkeästi vaikeankin materiaalin läpi.

Sorkinin käsikirjoitus on tuttuun tapaan näpsäkkää ja hauskaa dialogia. Hänen otteensa ohjaajana ei kuitenkaan ole parantunut ja se luottaa yhä vielä käsikirjoitukseen ainoana rytmittävänä asiana. Fincherin elokuvissa rytmi tulee sähköisestä leikkauksesta, musiikista ja monipuolisesta kuvauksesta. The Social Network teki jopa koodaamisesta visuaalisesti kiinnostavaa, eikä jäänyt selittämään yksityiskohtia. Jeff Cronenwethin tyylikäs ja siloteltu kuvausjälki ei The Social Reckoningissa pääse oikeuksiinsa, kun kuvalliselle kerronnalle ei anneta samalla tavoin tilaa kuin The Social Networkissa. Kertominen syrjäyttää Sorkinin ohjauksessa aina näyttämisen.

The Social Reckoning on kääntänyt katseensa enemmän journalistiseen tutkimustyöhön ja etääntynyt Facebookin perustajasta. Mikey Madison ja Jeremy Allen White ovat vakuuttavia elokuvan keskiössä ja saavat Sorkinin näppärän dialogin soljumaan tarvittavalla tavalla. Naishahmojen kirjoittamisessa on yhä hieman Sorkinille tuttua yksiulotteisuutta, mutta Madison onnistuu puhaltamaan hahmoon elämää. Jeremy Strong on ääntä ja eleitä myöden tehty kopio Mark Zuckerbergistä, mutta hän jää pitkälti tyhjäksi roistoksi tarinan sivussa. On vaikea olla vertaamatta sitä Jesse Eisenbergin syvän surulliseen kuvaukseen, joka ei keskittynyt vain ulkokuoreen.

Aaron Sorkin on asettanut itse itsensä vertailuun Fincherin mestariteoksen kanssa. Tyylillisesti parempia vertailukohtia olisivat kuitenkin MeToo-tapauksia tutkiva She Said (2022) tai katolisen kirkon seksuaalista hyväksikäyttöä kuvannut Spotlight (2016). Sorkinin kynä on terävä ja faneilleen elokuva varmasti tarjoaa juuri sitä, mitä he elokuvalta odottavat. Kun vertailukohteena on kuitenkin tyylipuhdas elokuvallinen helmi, ei sen varjosta nouseminen ole helppoa. Sorkin on samalla kertaa The Social Reckoningin vahvuus ja heikkous.