Yhdestä Suomen merkittävimmistä työväenliikkeen hahmoista tehtiin elokuva ilman Elokuvasäätiön tukea

Punainen peto on kuuluisasta 1900-luvun alun Sosialidemokraattisen Puolueen vaikuttajasta Eetu Salinista kertova elokuva. Ohjaajapari Antti-Jussi Marjamäelle ja Veera W. Vilolle Salinin tarina on tärkeä, koska hän kamppaili nykyisenkaltaisessa polarisoituneessa ympäristössä rauhan ja yhteisymmärryksen puolesta. Historiallinen draama on tehty ilman Suomen elokuvasäätiön tuotantotukea.

Ohjaajapari Antti-Jussi Marjamäen ja Veera W. Vilon mukaan kyseessä ei ole findie-elokuva.

Tähän saatiin ihan hyvin rahoitusta, mikä ei ole ikinä mikään taattu juttu, Marjamäki kertoo.

Suurin osa elokuvasta on kuvattu Villilä-studiolla Nakkilassa, jossa Marjamäki on aikoinaan opiskellut elokuva-alaa. Elokuvassa hyödynnetään teatteritaiteesta ammentavaa lavastusta. Ohjaajien mukaan inspiraatio tuli ideasta yhdistää kahta eri taiteen lajia.

Minä olen myös teatteri-ihminen ja meillä on ollut ajatuksissa yhdistää nämä kaksi asiaa. Totta kai myös se vaikutti, että osa tuotantoporukasta tuli Porin teatteripiireistä, Marjamäki selittää.

Siinä missä Marjamäki toi mukaan porilaista teatteritekemistä, toi Vilo elokuvatietämyksen sekä elokuvantekijöitä muun muassa Turusta.

Minä olen suuri Lars von Trier -fani. Siksi katsoimme aika paljon Dogvilleä ja sen lavastamistyyliä tätä elokuvaa varten, Vilo kertoo.

Dogvillenkin kohdalla katsoja on ensimmäiset 10 minuuttia, että mitä ihmettä tapahtuu, mutta sitten siihen maailmaan vain tottuu, Vilo jatkaa.

Tuotantotiimi käytti paljon aikaa erilaisten lavasteiden kokeiluun katsoen, mikä toimisi elokuvassa parhaiten. Punaista petoa ei kuvattu lainkaan ulkona, vaan esimerkiksi hiihtämiset ja lumiukkojen rakentamiset on tehty teatterilavasteilla.

Joitakin haasteita niissä oli. Esimerkiksi Espoon kallioiden tekeminen oli kieltämättä aika haastavaa aluksi, Marjamäki kertoo.

Toinen oli hevosen tuominen studioon, sillä sen piti ensiksi antaa tottua ympäristöön, Vilo naurahtaa.

Historiallisen elokuvan tekemiseen ei liity pelkkiä lavasteisiin liittyviä haasteita, vaan myös pieniä yksityiskohtia ihmisten vaatteissa, puheissa ja itse tarinassa. Ohjaajakaksikko kiittää tietokirjailija Pertti Rajalaa, joka on kirjoittanut Salinista kaksi tietoteosta.

Hänelle riitti lopputeksteissä nimi erityiskiitoksissa, mikä on aika vähän verrattuna siihen, kuinka paljon hän antoi tähän elokuvaan, Marjamäki kertoo.

Rajala oli luvannut lähteä jopa Kansallisarkistoon tarkistamaan jotain, jos sille oli tarvetta. Tekijät kiittävät myös esimerkiksi Sotamuseota, joka tarjosi paljon valokuvamateriaalia sekä muuta faktaa elokuvan uskollista eloontuomista varten.

Meillä oli niin paljon faktatietoa käytössä, että osoittautui jo haasteeksi kasata niistä elokuva, Marjamäki kertoo.

Asiat alkoivat selvetä käsikirjoitusta tehdessä. Samalla into tuoda Eetu Salinin tarina valkokankaalle ja historiallinen kertoma alkoivat sovittua yhteen.

Tekijöille Salin on tärkeä, koska hän oli merkittävä hahmo itsenäistyvän Suomen vasemmistossa. Hän oli vaikutusvaltainen, valkoisten sekä vihaama että arvostama puhuja ja agitaattori. Nimen “Punainen peto” hän sai valkoisilta, jotka pelkäsivät hänen vaikutusvaltaansa.

Salin edusti ajalleen epätyypillisesti rauhallista linjaa yhdessä Väinö Tannerin kanssa. Hän torjui ja arvosteli suomalaisia kommunisteja, jotka halusivat ryhtyä aseelliseen vastarintaan valkoisia vastaan. Samalla hän kuitenkin kantoi vastuuta, tahtomattaan tai ei, punaisten tuomioista ja vainosta sisällissodan jälkeen.

Marjamäelle ja Vilolle Salinin tarinassa tärkeintä oli hänen kykynsä ajatella ja puhua kahden polarisoituneen osapuolen ulkopuolella.

Se Eetun hahmo, joka on tavallaan kapinallinen, mutta samalla tyyppi, joka halusi, että ihmiset ja eri puolet keskustelisivat yhdessä, se upposi nopeasti, Vilo kertoo.

Tekijät kokivat, että elokuvalla tulisi myös kommentoida nyky-Suomeakin repivää keskustelukulttuuria.

Samalla tajusin, että tämä tarina on pakko kertoa juuri nyt, kun katsoo kahtiajakoa esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa, Vilo jatkaa.

Jos emme ole valmiita kuuntelemaan toisiamme, se ei johda mihinkään hyvään.

Vilo mainitsee myös muut viime vuosien polttavat aiheet, kuten Israelin ja Palestiinan konfliktin, koronapandemian ja Suomen poliittisen polarisaation.

Käsikirjoitukseen tutustuminen oli Vilolle opettavainen kokemus.

Sitä lukiessa tajusi Suomen historian ja sisällissodan ihan uudestaan ihan uudella tavalla. Kuten sen, miksi sillä on ollut niin monta nimeä.

Sotamuseolta saadut kuvat järkyttivät tekijöitä.

Kun näki ne kuvat, joissa Tampereen Hämeentiellä makaa ammuttuja ja hakattuja ihmisiä, niin sitä miettii, että pystyisimmekö todella tekemään niin naapureillemme, Vilo miettii.

Joskus politiikassa se kultainen keskitiekin voi olla oikeasti hyvä asia. Meidän pitää pystyä kuuntelemaan toisiamme ja ymmärtämään toisiamme, Vilo lisää.

Punainen peto nähdään elokuvateattereissa kautta maan 2.10.

Lue myös