Syntinen kääpiö kotikatsomo

Atlantic Film jatkaa kulttuuritekojaan maahantuomalla menneiden vuosikymmenien törky- ja eksploitaatioelokuvien aatelistoa. Julkaisulinjalle on turha nyrpistellä nenäänsä, sillä elokuvan historia on muutakin kuin ranskalaiskommunistien auteur-elokuvia tai Hollywoodin valtavirtaa. Eksploitaatioelokuvat ovat lähtökohdiltaan ja tarkoitusperiltään erilaisia kuin esimerkiksi puhtaat pornoelokuvat, joiden ideana on toimia mekaanisempina autoeroottisina apuvälineinä. Toki eksploitaatioelokuvatkin voivat kutkuttaa, mutta niiden funktio on toisaalla.

Törkyjuttujen tirkistely on oma taiteenhaaransa, ja nykypäivänä arkipäivää tosi-tv-ohjelmien ja juoruja pursuavien roska-aviisien myötä. Niin erikoiselta kuin termi tässä yhteydessä kuulostaakin, niin vanhat eksploitaatioelokuvat ovat moraalisempia tirkistelyn kohteita kuin BB-ohjelmat ja johannatukiaiset. Syntisten kääpiöiden ja seksihullujen avaruusmiesten friikeimmätkin edesottamukset ovat puhdasta fiktiota. Nykyisin eksploitaatioelokuvia tehdään harvakseltaan mutta kansa tapittaa silmä kovana reality-roskaa ja oikeiden ihmisten itsensähäpäisyä. Kumpi sitten on parempaa?

Syntinen kääpiö on kaiken kääpiöeksploitaation herra ja hidalgo, tanskalainen 1970-luvun härski tuotos, jonka kulttimaine on aito ja ansaittu. Elokuvan esittäminen kiellettiin heti tuoreeltaan Ruotsissa, ja tuskin teos Suomessakaan parhaaseen katseluaikaan on pyörinyt.

Teoksen pääosassa on itse syntinen kääpiö Olaf, kehityshäiriöisen häiriintyneellä tavalla irstas pikku pervertikko, joka leikkii leluilla, auttaa juoppoa äitimuoriaan ja kaappaa kaduilta teinityttöjä perhebordellin seksileluiksi. Tyttöset rauhoitetaan heroiinilla, jota hankkii Santa Claus -niminen diileri. Olafia esittävä Torben Bille oli ennen elokuvaa tunnettu Tanskassa muun muassa lastenohjelmien juontajana, mutta tämän elokuvan jälkeen hänellä tuskin oli niihin hommiin paluuta, niin kipeän roolisuorituksen Torben teki.

Käppänän edesottamuksien häiriintyneisyyttä tukee omaleimainen ja oivaltava kuvaus, jossa varsinkin valaistus korostaa kääpiön niljakasta rasvaisuutta. Kuvaus on surrealistista ja painajaismaisen korostavaa. Ahdistava äänimaailma leluäänineen ja kääpiön käkätyksineen nivoutuu saumattomasti visuaaliseen iljettävyyteen. Jouko Turkkakin kääntyisi tätä katsoessaan haudassa silkasta ilosta, jos hän olisi jo kuollut.

Kääpiön äiti, tiukka ihmiskaupan harrastaja ja bordellinpitäjä on myös juoppo entinen näyttelijätär, joka kännissä laulaa kärisevällä äänellä ja muistelee mennyttä loistoaan. Oivaltavana vetona äitiä esittää Clara Keller, joka aikoinaan oli arvostettu teatterinäyttelijä ennen vanhenemistaan ja päätymistään vähemmän korkeakulttuurisiin teoksiin kuten Syntiseen kääpiöön. Kellerin roolisuorituksen metatasot vääntävät tarinan perspektiiviä entistä vinksahtaneemmaksi.

Elokuva ei jätä suotta tabuja rikkomatta vaan päin vastoin käy tulta päin innolla. Esimerkiksi yksi heroiinilla huumatuista panopuista on saparopäinen, kadulta siepattu ja selvästi alaikäiseksi tarkoitettu tyttö, jonka ainoana lohtuna on pehmolelu, kun rikkaat liikemiehet käyvät häntä raiskaamassa. Näyttelijä tietysti on täysi-ikäinen, ja ilmeisesti vastaaviin rooleihin erikoistunut. Lestinsä kullakin, jopa vapaamielisessä Tanskassa. Seksikohtaukset ovat tarkoituksellisesti vastenmielisiä, ja parhaiden tirkistelyperinteiden mukaisesti niistä tekisi mieli kääntää katseensa, mutta ei kuitenkaan käännä.

Syntistä kääpiötä voisi halutessaan lukea sosiaalisena kommenttina ja taiteellisena diskurssina yhteiskunnan mädännäisyydestä sekä kasvottoman rahavallan esineellistävästä ja epäinhimillistävästä vaikutuksesta. Mutta jos moinen tuntuu kaukaa haetun tekopyhältä, niin mikään pakko ei ole kurkistella pintaa syvemmälle, varsinkin kun pinnan alta löyhkää pesemättömän haarovälin, hammasmädän ja vanhan viinan lemu.

Silkkaa seksploitaatiota ja vieraannuttavan häiriintynyttä törkyähän elokuva on, ja sellaisena suorastaan monumentaalinen oman aikakautensa ja tyylisuuntansa kulminaatiopiste. Grindhouse-elokuvia on usein kolmetoista tusinassa, mutta on vain yksi kääpiö, Syntinen kääpiö.