Susikansa kotikatsomo

Irlantilaisen animaatiostudio Cartoon Saloonin perustajajäsen Tomm Moore on reilussa kymmenessä vuodessa ehtinyt nousta huomionarvoiseksi nimeksi kansainvälisellä animaatiokentällä. Miehen kaksi aiempaa työtä The Secret of Kells (2009) ja Song of the Sea (2014) ovat edustaneet eurooppalaisen animaation kirkkainta kärkeä pitäen yllä länsimaisten piirrosanimaatioiden hiljalleen katoavaa perinnettä.

Mooren kolmas ja viimeisin ohjaustyö Susikansa saapui katsottavaksi viime vuoden puolella Applen lanseeraamaan suoratoistopalveluun. Elokuva jatkaa ohjaajan kahden aiemman teoksen temaattista irlantilaismytologian sarjaa. Toisena ohjaajana ja käsikirjoittajana on toiminut Mooren tuotannoissa mukana ollut kuvataiteilija Ross Stewart.

Elokuva kertoo nuoresta englantilaistytöstä Robynista (Honor Kneafsey), jonka isä (Sean Bean) on saanut kutsun englantilaissotilaiden valloittamaan irlantilaiskylään tarkoituksena hävittää metsässä käyskentelevät susilaumat. Eräänä päivänä Robyn törmää puiden lomassa nuoreen tyttöön Mebh Ógiin (Eva Whittaker), joka paljastuu muinaisen susikansan jäseneksi. Samalla syntyy ystävyys, joka kuitenkin joutuu koetukselle, kun kylää johtava sijaishallitsija alkaa aggressiivisin toimin vaatia susien lopullista tuhoamista.

Susikansa on satuperinteen muotoja mukaileva nuoren tytön kasvutarina, jonka kehyksenä toimii Irlannin tulen polttama historia. Juuret ovat syvällä 1600-luvun Irlannin valloituksessa, jolloin maa ajautui nälänhätään, sysimetsiä kaadettiin ja eläinkanta tuhottiin. Symbolisesti merkittävin muutos oli Irlannin harmaasuden kuoleminen sukupuuttoon vuosia jatkuneiden metsästystoimien seurauksena.

Elokuvan taustalla toimii konfliktin jättämät jäljet, jotka kirvelevät vielä tänäkin päivänä. Ensisijaisesti kyse on maan kansallisesta identiteetistä, joka teoksessa näkyy susien kanssa asuvan Mebh Ógin hahmossa. Punaisilla hiuksilla, vihreällä vaatteella ja iirinkielisellä nimellä varustettu nuori tyttö on henkilöitymä Irlannin kantaväestöstä sekä heidän välittömästä yhteydestään luontoon.

Tätä luontoyhteyttä vastaan elokuvassa asettuu englantilaisvalloittajien imperialistinen mahti. Heidän silmissään luonto on villi ja arvaamaton, jotain joka pitää kesyttää ja asettaa uomiinsa kristillisen sivistyksen tieltä. Tämä sivistys kuitenkin jättää kovin vähän liikkumatilaa muille kuin yhteiskunnan harvoille ja valituille. Englannista saapuva Robyn saa huomata, että sijaishallitsijan alaisuudessa hän joutuu naisena asemoitumaan passiiviseen ja äänettömään rooliin. Siinä missä luonto edustaa vapautta ja puhtautta, on kivimuurien taakse kätkeytyvä sotilaskeskittymä kylmä ja koruton.

Kokoperheen animaatioelokuvaksi Susikansa ei kiertele sanomansa painokkuutta, mutta ei myöskään kutsu katkeroitumaan tai revi vanhoja haavoja väkipakolla auki. Kahden eri maailmasta tulevan tytön välisen ystävyyden kautta elokuva löytää harmoniaa, joka tarjoaa väylän kulkea vuosisatojen takaisen kuilun yli. Vahvojen ja sydämellisesti luotujen keskushenkilöiden kautta tavoitetaan koskettavuutta, joka tasapainottaa teoksen ajoittain hyvinkin synkkäsävyistä maisemaa.

Paljon lepää myös visuaalisen ulosannin varassa. Kuten Mooren kaksi aiempaa teosta myös Susikansa on animaatiotaiteen saralla tyylipuhdas mestariteos. Kuvakirjamaisella kauneudella ja värikylläisyydellä vuorattu kokonaisuus hyödyntää innovatiivisesti piirrosanimaatioiden ilmaisuvoimaa. Merkittävää on varsinkin keinotekoisen syvyysvaikutelman karttaminen, jonka vaikutteet juontavat juurensa keskiaikaisiin mosaiikkitöihin.

Vahvojen ääninäyttelijöiden ja kauniin eteerisen musiikkimaiseman tukemana Susikansa lyö läpi ammattitaidolla, raikkaudella ja sielukkuudella, mikä tuntuu poikkeukselliselta eurooppalaisen nykyanimaation perinteessä. On sääli, että Mooren aiempien töiden tavoin myös uutukainen jäi Suomessa vaille laajamittaista valkokangaslevitystä. Visuaalisesti korkeatasoinen teos olisi tämän ehdottomasti ansainnut.