Save The Last Dance kotikatsomo

Save the Last Dance on opettavainen ja viihdyttävä nuortenelokuva high school -ikäisestä Sarasta (Julia Stiles), joka joutuu äitinsä kuoleman jälkeen muuttamaan muusikkoisänsä luokse Chicagon köyhälle eteläpuolelle. Elokuva on melko tavanomainen "usko unelmiisi ja voita ennakkoluulot" -tyyppinen tarina, jossa valkoinen pikkukaupungin kasvatti Sara joutuu totuttelemaan lähes kokonaan mustan koulun arkeen. Sara on koko pienen ikänsä haaveillut ballerinan urasta, mutta hylännyt haaveensa äitinsä kuoleman myötä. Saran uudet ystävät Chenille (Kerry Washington) ja tämän veli Derek (Sean Patrick Thomas) auttavat Saraa sopeutumaan uuteen ympäristöön ja omaksumaan uuden tanssityylin. Derek opettaa Saralle hip hoppia ja saa tämän aloittamaan baletin treenaamisen uudestaan. Kuinka ollakaan, Derekin ja Saran välille puhkeaa romanssi, jota kaikki eivät hyväksy, koska Sara on valkoinen.

On erittäin piristävää vaihteeksi katsoa amerikkalaista high school -elokuvaa, joka ei tapahdu lähes täysin valkoisessa koulussa. Äkkiseltään muistuu mieleen vain taannoinen Michelle Pfeifferin tähdittämä Dangerous Minds vuodelta 1995. Kuten Dangerous Minds -elokuvassa, myös Save the Last Dancessa näkökulma on kuitenkin valkoinen ilmeisesti siksi, että oletusarvoisesti valkoinen valtayleisö pääsisi helpommin sisälle "vieraaseen" afrikkalaisamerikkalaiseen kulttuuriin. Paljon harvemmin, jos milloinkaan, näytetään elokuvissa tai tv-sarjoissa sitä, miltä tuntuu olla musta täysin valkoisessa ympäristössä.

Musiikkikanava MTV oli mukana tuottamassa elokuvaa ja esitteli sitä näyttävästi sen ensi-illan aikoihin. Elokuvan musiikki- ja tanssipuoli onkin hoidettu oikein hienosti. Varsinkin Steps-klubilla tapahtuvat kohtaukset ovat svengaavia paljon aidommalla tavalla kuin joku MTV grind-ohjelma. Soundtrackillä esiintyvätkin monet tämän hetken hip hopin merkkinimet. Myös ihmisten puhetavassa ja asenteessa on omaa svengiä; Saran pitää oppia pitämään puoliaan katu-uskottavasti, kun mm. "narttumainen" Nikki on ilkeä.

Tällaiset elokuvat ovat oikeasti tärkeitä ja kannatettavia, koska ne voivat parhaimmillaan näyttää nuorille (ja vanhemmillekin) esimerkkiä siitä, kuinka rikastuttavaa "kulttuurien välinen vuoropuhelu" voi olla. Amerikkalaisessa elokuvassa on tähän mennessä näytetty todella vähän ns. rotujen välistä rakkautta ja tällaiset positiiviset esimerkit ovat aina kannustavia ja hyviä. Elokuva sopisikin mainiosti vaikkapa koululuokan kanssa katsottavaksi, vaikka se onkin melko ilmiselvällä tavalla opettavainen.