Replicant - Tappajan kopio kotikatsomo

Mitä tekee mies, joka ei saa tarpeekseen ruumiinsa näytilläolosta kokoillan leffan aikana? Hankkii tietysti kaksoisroolin. Kahdesti Jean-Claude Van Damme on näytellyt kaksoisveljiä, kerran aikamatkaajaa, joka kohtaa menneisyydessä nuoremman version itsestään, ja nyt, uudessa elokuvassa The Replicant (2001), on vuorossa kloonausskenaario. Kun Schwarzenegger pestataan näyttelemään identtistä kaksosta, toisena puoliskona voi hääriä vaikkapa Danny DeVito. Vastaavaan järjestelyyn ei Van Damme tule kuunaan suostumaan: jos kaksosista puhutaan, se tarkoittaa kahta Van Dammea.

Uutuuselokuvan "alkuperäispainos" Van Dammesta on "The Torch", mustaan nahkaan pukeutuva, hevilettinen sarjamurhaaja, jonka kohteena ovat oman lapsuuden ikävien kokemusten vuoksi yksinhuoltajaäidit. Poliisi sen kun antaa murhamiehen livahtaa käsistään kerran toisensa jälkeen, joten FBI päättää monistaa The Torchin verestä, jonka tämä jätti rikospaikalle täpärän paon aikana.

Aikuisena syntynyt kloonattu kakkos-Damme, "Numero Yksi", voi sitten avustaa avuttomia poliiseja etsivätyössä: teorian mukaan The Torchin hirmutyöt ja suunnitelmat ovat tallennetut myös Numero Ykkösen pään sisälle. "Geneettinen muisti on tieteellisesti todistettu fakta", selittää operaatiota valvova frankenstein uskottavasti. Hiukan Matrixia (1999) muistellen Numero Ykköselle opetetaan videon avulla paitsi käveleminen ja yllättävän suppea sanavarasto, myös olympiatason telinevoimistelua ja pakollinen sivusplitti. Pyydän tässä anteeksi epäilyjäni, joiden mukaan Van Damme olisi vuosien saatossa kangistunut niin paljon, ettei splitti enää suju. Mutta video ei valehtele!

Michael Rooker, joka muistettaneen edelleen parhaiten pääosaroolistaan elokuvassa Henry - Portrait of a Serial Killer (1986), saa "parikseen" kloonin, ja sopasta syntyy jonkinlainen tummanpuhuva buddy-leffa, jonka alkuvaiheissa Rookerin aiempi roolityö Henkkana nostaa päätään: poliisi purkaa turhautumiaan klooniin, jota hän hakkaa ja säilyttää kellarissa käsiraudoissa koirankeksiruokavaliolla. Lisäksi klooniparka kärsii "geneettisen muistin" aiheuttamista flahsbackeista kullervomaisiin surmatöihin. Onko tämä elokuva siis tutkielma ihmisen olemuksesta? Geeniperintö vastaan oma moraalinen valinta; kysymys siitä, määrittävätkö muistot ihmisen identiteetin vai intuitio oikeasta ja väärästä; miten lapsuuden kokemukset determinoivat kohtalon ja syntejä kanniskellaan kolmanteen ja neljänteen polveen?

Ei pelkoa. Tämä on Hongkong-ohjaajansa estetiikalla ohjattu toimintaraina, jota hallitsevat huikeat stunttitemput takaa-ajokohtauksissa, kauniisti koreografioidut taistelukohtaukset, ja yllättävän runsaat verenroiskeet, joita paha-Damme jättää jälkeensä. Elokuva on action-sisällöltään kekseliäs, tiivis ja henkilökuviltaan pateettinen tuotos, josta näkyy Ringo Lamin kädenjälki, kuten edellisestäkin Van Damme-yhteistyöstä Maximum Riskistä (1996). Ongelmallisinta elokuvassa on kuitenkin Van Dammen suhde toisiin tähtiin: The Replicant saapui markkinoille samoihin aikoihin Schwarzeneggerin Kuudennen päivän (2000) kanssa, jossa siinäkin käsitellään kloonausteemaa. Michael Rookerin läsnäolo, paitsi että se tuo mieleen Henkan, vahvistaa tätä apinoinnin assosiaatioita, sillä hän näytteli sivuosassa myös Kuudennessa päivässä. Van Dammen urheille yrityksille nousta takaisin action-genren ykköskaartiin toivoisi suotuisampia olosuhteita näinä synkkinä aikoina, kun jonkun Steven Seagalin häpeällinen ura elvytetään Hollywoodissa isolla rahalla.