Recoil kotikatsomo

Kanadalaista tuotantoa oleva Recoil tuo monella tapaa mieleen Väkivallan vihollinen -vigilanttielokuvien sarjan. Tosin ei sarjan ensimmäistä, 1970-luvun toimintaklassikkona pidettyä osaa vaan myöhemmät osat, joissa meno yltyi aina vain rajummaksi.

Recoilin pääosiin soviteltiin alun perin jopa itseään Sylvester Stallonea, jonka piti jossain vaiheessa uudelleenfilmatisoida alkuperäinen Väkivallan vihollinen. Stallone katosi kuvioista, mutta elokuvan käsikirjoitukseen jäi silti paljon samanhenkisiä sävyjä kuin Deathwisheissakin. Toisaalta kässäri voisi olla myös Marvelin Tuomari-hahmostakin, siinäkin päähenkilö menettää perheensä ja ryhtyy tämän jälkeen niittämään rikollisia aina, kun näitä eteen tulee.

Teoksen pääosaan päätyi Steve ”Stone Cold” Austin, entinen vapaapainija, joka on kunnostautunut näyttelijänä eri toimintapätkissä, muun muassa Stallonen kanssa The Expendablesissa. Austinin ilmaisu on perinteistä yhden ilmeen näyttelyä, yksitavuista murahtelua ja turpiin antamista, mutta vapaapainijoiden näyttelykykyä ei ole missään nimessä syytä vähätellä erityisesti fyysisissä rooleissa. Wrestling-painijoiden on ylläpidettävä työssään koko ajan omaa roolia kesken painimisenkin, ja painiminen vaatii sekä stunt-kykyjä että aitoa urheilullista vääntöä.

Tämän takia Austin onkin mies paikallaan esittämään ex-kyttää Ryania, jonka perhe on kuollut rikollisten tulituksessa. Sen jälkeen vaitelias, eleetön kostaja on päätynyt etsimään ja teloittamaan eriasteisia kovan luokan konnia kuten murhaajia ja raiskaajia, jotka ovat jostain syystä vapautuneet linnasta. Charles Bronsonin hengessä hoidettu rooli on tismalleen sitä, mitä Austinilta on tilattu. Ei enempää muttei vähempääkään.

Vigilanttimörökölli saapuu raiskaajan perässä Hopen pikkukaupunkiin, mutta pian eliminoidun raiskurin isoveli sattuu olemaan paikallisen liivijengin raaka pomo Drayke, jota esittää toinen kova kundi Danny Trejo. Trejo vetää perinteisen hikeä ja hampaita tihkuvan konnaroolinsa läpi ammattitaitoisella rutiinivaihteella läpi.

Eräässä kohtauksessa Drayke kuitenkin uhkailee ottamaansa vankia ja muistelee vankilassa kokemaansa raakaa yöllistä kidutusta isojen ja lihaksikkaiden linnakundien toimesta. Kun henkilöhahmo kertoo yksityiskohtaisesti väkivallan metodeista, niin väkisinkin sitä miettii, paljonko Trejo ammentaa kohtaukseen omasta nuoruuden taustastaan vankilaan joutuneena jengiläisenä.

Elokuvan juoni ei ketään yllätä, eikä se ole sen tarkoituskaan. Austin pyörii ja julmistelee paikalla aikansa, pistää lättyä pussiin ja ajaa hurauttaa sitten auringonlaskuun, mutta puolentoista tunnin B-leffaksi Recoil toimii silti mukiinmenevästi. Kertakäyttöisen toimintaviihteen saralla on nähty paljon pahempiakin lopputuloksia kuin napakkaa, rehtiä peruskostamista.