Perusvarmaa laatudraamaa
Sapphire-nimellä esiintyvä Ramona Lofton julkaisi vuonna 1996 toistaiseksi ainoan romaaninsa Ponnista!, joka kertoi katkeransuloisen tarinan oman isänsä kahdesti raskaaksi saattamasta harlemilaistytöstä Preciousista. Näennäisen mahdottomista olosuhteista huolimatta päähenkilö löytää elämäänsä valonpilkahduksen luku- ja kirjoitustaidon oppimisen myötä. Kirja keräsi kehuja eteenkin kompromisseja karttaneesta tyylistään. Tämän vuoksi on hieman harmillista, että vaikka nyt nähtävä elokuvaversio Precious onkin mallikkaasti toteutettu, jättää se tunnetasolla turhan kylmäksi.
Ohjaaja Lee Daniels kertoi taannoisessa haastattelussa pelänneensä yleisön reaktiota elokuvaansa Cannesin elokuvajuhlilla, koska ei ollut varma olisiko elokuvan mahdollista tulkita esittävän Yhdysvaltain mustan väestön negatiivisessa valossa. Vastaavanlainen varovaisuus näkyy elokuvan sinänsä raskaan sisällön esitystavassa. Daniels pehmentää tarinan ahdistavimpia näkyjä siirtymällä mahdollisimman nopeasti Preciousin fantasiamaailmaan. Ratkaisu toki ilmentää päähenkilön tarvetta paeta onnetonta kohtaloaan, mutta samalla insestin ja perheväkivallan kaltaisten teemojen turha tyylittely myös etäännyttää katsojan.
Näyttelijäkaartin erinomaisia suorituksia on tästä huolimatta ilo katsella. Debyyttinsä tekevä Gabourey Sibide on vähäeleinen mutta uskottava, ja hirviömäisen äidin roolissa riehuva Mo’Nique pääsee loistamaan viimeistään elokuvan viimeisessä ja vaikuttavimmassa kohtauksessa. Lopun huikea tilitys on samalla varsin osuvasti teoksen ainut hetki, jossa Daniels uskaltaa katsoa hahmojensa kärsimystä silmiin hievahtamatta. Mikäli teoksen muutkin osat osuisivat maaliinsa yhtä kouraisevasti, olisi käsillä ollut jotakin todella erityistä. Tällaisenaan tarjolla on perusvarmaa laatudraamaa, ei enempää tai vähempää.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,2 / 9 henkilöä
Seuraava:
The Collector
Tökerö kauhuelokuva tuntuu lähinnä vain lajinsa päätepysäkiltä, jota ennen kannattaisi jäädä pois kyydistä.
Edellinen: Amelia
Elokuva karttaa riskejä, eikä tylsyydestään johtuen nouse edes keskivertojen elämäkertaelokuvien joukkoon.