Pelkkää puhetta kotikatsomo

Pelkkää puhetta -elokuvan Jones, Derrick ja Travis ovat yliopisto-opiskelijoita ja kämppiksiä, joiden mediaopettaja koettaa saada heidät ajattelemaan huhupuheiden tai juorujen vaikutusta mediaan. Kohtalokkaissa bileissä kolmikko keksii laittaa liikkeelle juorun, että neitsyyttään tiukasti varjellut rikkaan perheen tyttö Naomi Preston olisi antautunut poikaystävälleen Beaulle. Juoru leviää tietysti kuin kulovalkea, mutta kämppisten riemu ja huvittuneisuus vaihtuvat pian hämmennykseen, kun juorulla onkin aivan ennalta arvaamattomat seuraukset. Joka tapauksessa elokuvan käsikirjoitus on aika mainiokin koukkuineen ja hämäyksineen, vaikka välillä fiksun ihmisen hoksottimet kyllä voivatkin arvata mihin tapahtumat ovat ajautumassa. Kokonaisuus on aivan kelvollista pikkunaposteltavaa ja jopa positiivinen yllätys.

Elokuvassa on hieno tunnelma, joka tuo jostakin syystä mieleen esim. Donna Tarttin kirjan Jumalat juhlivat öisin. Soundtrack on energinen ja karhea. Se muistuttaakin joidenkin tummanpuhuvien scifielokuvien äänimaailmaa. Apokalyptisen jännittävää tunnelmaa lisää tietysti se, että elokuvassa sataa kuin saavista kaataen lähes koko ajan. Nuorten opiskelijoiden avaran yhteiskämpän kirkkaat värit ja hauskan ateljeemainen sisustus kattoikkunoineen ja korkeine kattoineen on niin ikään mukavaa katsottavaa. On tietysti aina kodikasta, kun nuorimies tulee kotiin vettä valuen ja kaataa itselleen brandyä sateen piiskatessa kattoikkunoihin. Juonen ja henkilöhahmojen lisäksi juuri onnistuneen kiehtova tunnelma lisää selvästi elokuvan tenhoa.

Nuori näyttelijäkaarti onnistuu tehtävässään mukiinmenevästi. Elokuvan keskeisintä henkilöä Cathy Jonesia esittävä Lena Headey on valovoimainen ja raikas tumma kaunotar. Pienemmissä rooleissa vilahtelevat lupaava Kate Hudson ja Dawson’s Creek -sarjasta tuttu Joshua Jackson. Myös introverttia taiteilijakämppistä esittävässä Norman Reedusissa on peikkomaista ujon miehen charmia.

Mitään uraauurtavaa media-analyysiä juorun ja uutisoinnin tai kuvitteellisen ja todella tapahtuneen välisistä suhteista elokuva ei tietenkään tarjoa, mutta on mielenkiintoista katsoa miten syvälle huhupuheiden inhottavaan suohon elokuvan ihmiset vajoavat. Juonenkäänteiden ovelat nytkähtelyt tuovat ihan maittavaa nautintoa pienimuotoisesta psykologisesta jännityksestä pitäville. Mistään aivan ankeimmasta teinijännityksestä ei tässä siis ole kyse. Sitä paitsi juoruteema saattaa ihan oikeasti saada katsojan ajattelemaan kaksi kertaa, kun tämä on seuraavan kerran aikeissa päästää hataraan aineistoon perustuvan mehukkaan juoruntyngän yleiseen jakeluun. Rikkinäinen puhelin ja lumipalloteoria, tiedättehän.