Lumikki ja seitsemän kääpiötä kotikatsomo

Yleensä vasta aika näyttää, mistä elokuvista tulee klassikoita. Jotkin elokuvat onnistuvat kuitenkin kohoamaan klassikon asemaan jo heti ilmestyttyään, ja myös pitämään asemansa. Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä (1937) on eittämätön animaatioklassikko. Se on julkaistu nyt ensimmäistä kertaa digitaalisesti paranneltuna versiona, alkuperäistä kunnioittaen. Onkin todella sääli, ettei elokuvaa voi enää nykyään nähdä elokuvateatterissa, jossa se kuuluisi esittää; suurelta valkokankaalta, jossa kuvat ja värit pääsisivät todella oikeuksiinsa.

Lumikin tarina perustuu vanhaan eurooppalaiseen kansansatuun, jonka saksalaiset Grimmin veljekset kirjasivat muistiin. Tarinassa paha äitipuoli, joka on kuningatar, on kateellinen tytärpuolelleen Lumikille koska taikapeili väittää tämän olevan maassa kaunehin. Kuningatar päättää hankkiutua eroon nuoresta hupakosta. Lumikki kuitenkin säästyy metsästäjän säälittyä häntä ja päätyy seitsemän pienen miehen talolle. Kääpiöt ovat töissä kaivoksellaan ja Lumikki päättää ryhtyä kotihengettäreksi. Äitipuoli saa kuitenkin vihiä, että Lumikki on elossa, ja päättää myrkyttää tämän. Juoni onnistuukin, mutta ei aivan täysin.

Erinäisten jännittävien juonenkäänteiden jälkeen jo kuolleeksi luultu Lumikki saa suudelman prinssiltä ja herää henkiin. Satua on tulkittu monilla eri tavoilla, mutta pääosassa on hyvän voitto pahasta, kaunis satu ja siitä jäävä hyvä mieli. Lopussa todetaan, että ”he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka” – ja jopa kyynisen humanistin on pakko uskoa tähän.

Klassikon asemaan elokuvan nostaa montakin tekijää: vahva tarina, joka kestää läpi aikojen, käsityön leima ja elävä piirrosjälki, koskettavat henkilöhahmot, tutut laulut ja ennen muuta se, että Lumikki ja seitsemän kääpiötä on ensimmäinen pitkä animaatioelokuva. Tarvittiin vain Walt Disneyn (1901–1966) kaltainen luova hullu ajattelemaan mahdotonta ja toteuttamaan se parhaiden käsityöläisten kanssa.

Walt Disney päätyi tarinaan Lumikista, koska se ei ollut sidoksissa mihinkään tiettyyn maahan tai ajanjaksoon ja koska tarina tunnettiin monissa kulttuureissa. Seitsemän kääpiön hahmot sopivat lisäksi loistavasti animaatioon, ja jo aiemmin lyhytanimaatioissa lanseeratut eläinhahmot täydensivät ja elävöittivät kerrontaa. Henkilöhahmojen luonteenpiirteisiin ja ääniin kiinnitettiin erityisen paljon huomiota. Jokainen kääpiö onkin oma persoonallisuutensa, ja paha kuningatar hyytävä. Ainoastaan prinssi jäi hahmona hieman puisevaksi.

Kun Disney julkisti ideansa täyspitkästä animaatiosta, häntä pidettiin yksinkertaisesti seonneena, sillä eihän kukaan jaksaisi katsoa yli tunnin mittaista piirroselokuvaa! Disney oli kuitenkin vakuuttunut asiastaan nähtyään omia piirroselokuviaan näytettävän Ranskassa täyspitkän elokuvan tavoin. Disney alkoi suunnitella elokuvaa vuonna 1933, ja se sai Yhdysvaltain ensi-iltansa Los Angelesissa 21.12.1937. Paikalla oli koko Hollywoodin kerma. ”Waltin hullutukseksi” kutsutusta projektista, jonka tekemiseen hän oli käyttänyt koko omaisuutensa, tuli siihen asti tuottoisin Hollywood-elokuva, jonka löi laudalta vasta pari vuotta myöhemmin valmistunut Tuulen viemää (1939).

Koska nykyisessä digitaalisesti parannetussa maailmassa lapset eivät voi enää nähdä klassikkoja valkokankaalta esimerkiksi elokuvakerhoissa tai pankkien järjestämissä ilmaisissa lasten elokuvanäytöksissä, jää elokuvallisen yleissivistyksen ammentaminen pikku tabula rasoihin vanhempien kontolle. Viisas ja valistunut kasvattaja valitseekin juuri tämän kaltaisen klassikon jouluksi kääräistäväksi kierrätyspaperiin, sillä yli 60-vuotiaan Lumikin ja seitsemän kääpiön seurassa viihtyy koko uusioperhe.