Kreikkalainen naimakauppa kotikatsomo

Yllätyshitiksi maailmalla muodostunut, näyttelijäpariskunta Tom Hanksin ja Rita Wilsonin tuottama, Kreikkalainen naimakauppa nauraa kreikkalaisille perhetraditioille, mikä lienee ok, kunhan naurajat tulevat samasta kansanosasta. Näin lopputulokseksi on saatu pikkuhauska hääkomedia, jonka pääosassa on aikoinaan aiheesta näytelmän kirjoittanut Nia Vardalos, kreikkalaisjuuret hänkin omaava.

Vardaloksen esittämä Toula on ns. ruma ankanpoikanen. Nainen, joka yli kolmikymppisenä on kreikkalaisen käsityksen mukaan jo mennyttä kalua, mitä tulee aviomiehen löytymiseen. Myös elokuvan mojova ja sen mehukkaimman roolin tekevä isäpappa (Michael Constantine) jaksaa jatkuvasti muistuttaa tyttärelleen, miten vanhalta tämä jo näyttää! Kun ihme kuitenkin tapahtuu ja mies (John Corbett) löytyy, hänen ei-kreikkalaisuutensa ei sitten perinteiseen kreikkalaiskäsityksiin sovikaan ja seurauksena on vallattomia ja joskus hauskojakin tilanteita.

Kreikkalaisen naimakaupan parasta antia on sen kaiken kattava sydämellisyys, jolla se nuoren chicagolaisparin kommelluksia kuvaa. Television tilannekomedioita aiemmin ohjanneen Joel Zwickin tarinankäsittely on kuitenkin korostetun suoraviivaista. On alkutilanne, sitten tavataan, seurustellaan ja koetetaan päästä alttarille. Ei kovin omaperäistä romanttisten komedioiden saralla.

Elokuvan suoraviivaisuus näkyy myös kulttuuristen kulmien oikomisena kreikkalaiskatolisten seremonioiden osalta. Häissä eivät todellisuudessa soi urut vaan musiikki tapahtuu lauluääntä käyttäen. Lisäksi lasten uima-altaan käyttäminen kastetilaisuudessa on vähintäänkin hyvän maun vastaista.

Eri etnisistä ryhmistä tulevien ihmisten seurustelua on Hollywood kuvannut iät ja ajat. Sääli, ettei Kreikkalainen naimakauppa tuo mitään uutta aiheen käsittelyyn vaan yrittää hukuttaa katsojan ylitsepaisuvaan hyväntahtoisuuteen.