Kirjava lintu – The Painted Bird kotikatsomo

Lasten näkökulmaa on käytetty sota-aikaan sijoittuvissa elokuvissa paljon, kuten Steven Spielbergin Auringon valtakunnassa (Empire of the Sun, 1987). Mahdollisimman kaukana Hollywoodin sotaelokuvien sankaruutta korostavista ja sodankauhuja silottelevista konventioista ollaan tšekkiläisen ohjaaja Václav Marhoulin adaptaatiossa Jerzy Kosinskin menestysromaanista Kirjava lintu (The Painted Bird, 2019).

Toisen maailmansodan aikaan vanhempiensa pois lähettämä pieni Joska poika (Petr Kotlár) matkaa nimeämättömän Itä-Euroopan valtion maaseudulla. Hänen kohtaamiensa henkilöiden – shamaanin, myllärin, linnunkasvattajan, maanviljelijän, papin ja sotilaiden – kautta kuvataan ihmisen kykyä äärimmäiseen pahuuteen sekä myötätuntoon. Pahoinpitelystä ja eläimen murhasta alkavassa elokuvassa tehdään ensiminuuteista lähtien selväksi, ettei mitään tulla peittelemään.

Useimmille katsojille soveltumattomista äärimmäisen rankoista ja graafisista väkivallanteoista huolimatta Kirjava lintu ei jää pelkäksi itsetarkoitukselliseksi väkivallan estetisoinniksi. Joskan kokemusten kautta tarkastellaan ajan muukalaisvihamielisyyttä ja siihen johtaneita olosuhteita köyhällä ja sodan runtelemalla maaseudulla. Kehyksenä toimivat juutalaisvainot, mutta ilman keskitysleirille astumista.

Yllättäen sotilaat Wehrmachtin Hans (sympaattinen Stellan Skarsgård) ja puna-armeijan upseerit (Aleksey Kravchenko ja Barry Pepper) eivät ole suurimpia pahantekijöitä, vaan tavallinen maalaisväestö, jotka hurmoksenomaisesti vainoavat joukkonsa ulkopuolisia ja erilaisia kuten eläimet heikompiaan. Tietyn ihmisryhmän tai kansallisuuden syyttelyn elokuva välttää kirjan tavoin jättämällä tapahtumapaikkansa nimeämättä sekä käyttämällä interslaavin kieltä.

Tšekkoslovakialaisen elokuvan uudelle aallolle kumartavalla mustavalkokuvauksella näytetään aikakauden ankeat elinolot kaikessa realistisuudessaan. Visuaalisesti äärimmäisen kaunis elokuva muistuttaa Béla Tarrin viimeisintä mestariteosta Torinon hevosta (A torinói ló, 2011). Aivan samaan runollisuuteen ei Marhoul elokuvassaan pääse vaan se luottaa suoraviivaisemmin etenevään selviytymistarinaan, jonka syvemmät tasot jäävät romaanin kätköihin.

Kirjavalla linnulla on mahdollisuudet tulla sotaelokuvan riipaisevaksi klassikoksi venäläisen Tule ja katso (Idi i smotri, 1985) tavoin, jota se muistuttaa useallakin eri tavalla tapahtumien ja näyttelijöidensä kautta. Ero nousee sodan kuvauksesta, jota Marhoulin elokuvassa on vain muutaman kohtauksen verran huomion kiinnittyessä sodan sijaan sen aiheuttamaan kärsimykseen ja pahuuden kierteeseen silmä silmästä -periaatteen mukaisesti valitettavan kirjaimellisesti.

Laaja ja nimekäs näyttelijäkaarti kansainvälisistä suurtähdistä paikallisiin ammattilaisiin on vaikuttava, mutta käytännössä joka kohtauksen keskiössä oleva Kotlár on uskomaton todistaen amatöörinäyttelijöiden mahdollisuudesta pysäyttävään ilmaisuun. Joskan identiteetin kadottaminen ja itsensä uudelleen löytäminen kristusmaisen kärsimyksen tien jälkeen tiivistetään lopussa upeasti. Hän on vapaa kuin taivaan lintu, mutta sidottuna maanpäälle.

Väkivaltansa vuoksi kansainvälistä polemiikkia herättäneen Kirjavan linnun tuominen Night Visionsin toimesta Suomessa laajemmin teatterilevitykseen sekä nyt saataville tallennejulkaisuna on arvostettava kulttuuriteko. Dvd:n ekstroina löytyy elokuvan traileri, kuvagalleria kauniin musiikin säestämänä ja laajemmasta 11 Colors of the Bird (2020) dokumentista otettuja keskeisimpien näyttelijöiden lyhyitä haastatteluita. Heistä Martaa esittävä Nina Shunevych kertoo, ettei elokuva jätä ketään välinpitämättömäksi vaan herättää katsojan sisimmässä reaktion, minkä se totisesti tekee näyttäen ihmisyyden kaikki puolet raakana ja paljaana.