Kadotetut sielut kotikatsomo

Jos iso-Arskan millenium-melske End of Days oli korni hauiksen pullistelussa ja ruudin polttamisessa, niin Janusz Kaminskin kilpaileva ohjaus, ohjaajansa esikoislapsi, paholaisen ruumiillistumisesta kuolevaisten maailmaan tarjoaa sitten täysin päinvastaisella otteella yhtälailla nolon lopputuloksen. Ohjaajan yritys luoda leikkauksilla ja värittömäksi luodulla maailmalla jotakin erilaista vähän mestarillisten Noidutun sydämen ja Seitsemän tunnelmissa jää lopultakin vain kalpeaksi ja karmaisevaksi yritykseksi. Kadotettujen sielujen pitkäpiimäinen ja tylsä tekotaiteellinen tarina riivaa ainoastaan vain katsojaansa, joka on vahingossa vuokrannut nauhan nähtyään elokuvan sangen vetävännäköisen trailerin.

Paholainen on ruumiillistunut kerran jos toisenkin maailmaamme, mutta harvoin kyseessä on ollut sellainen tekosyy sarvipääksi kuin tässä elokuvassa. Kadotettujen sielujen juoni voidaan typistää seuraavasti: kolkyt ja risat ikään ehtinyt Damien-klooni Peter Kelson (Ben Chaplin) on jossakin vaiheessa menettänyt muistinsa - pöllähtänyt piruparkaharjoittelijamme ei näet tiedä että hän tietyn synttärin vietettyään muuttuu itse kellarikerroksen kunkuksi. Ja kuinka ollakaan, muodonmuutos on toteutumassa päivässä parissa. Tuleva sarvien kasvaminen ja hiilihangon varressa piruilu ei saa kannatusta kokelaassa saati sitten uskonmiehissä. Aiemmista paholaiselokuvista tutuksi tulleella tavalla, Ennustuksista ja Rosemaryn painajaisesta tutut vihtahousua suojelevat luopiot ottavat mittaa armageddonia estämään pyrkivän pappisjoukkon kanssa. Eli siis vain vanhojen ajatusten kierrättämistä, eikä mitään uutta!

Kadotetut sielut on kaikin puolin onneton ohjaus. Se ei ole pettymys pelkästään vuosituhannen vaihteen peloilla leikkivien elokuvien joukossa, vaan - mikä pahempaa - myös huono ylipäätään kauhuna, sillä se ei onnistu sen tärkeimmässä tehtävässään. Elokuva on yksinkertaisesti liian vaisu, eikä se herätä pelon saati sitten kauhun värähdyksiä katsojassa. Kaminski on ilmeisesti kadottanut Kadotettujen sielujen budjetin yhteen tai kahteen vaikuttavan näköiseen hallusinaatiokohtaukseen ja Winona Ryderin selkäpiitäkarmivaan näyttelijäpalkkioon. Muutenkin hän näyttää sutaisseen katu-uskottavuutta kaipaavan elokuvansa hoppuilemalla. Ja vanhan viisaudenhan mukaan hosumallahan ei saa aikaan muuta kuin... Karkean jatkon sijasta: Kadotetut sielut on tylsä televisioelokuvalta näyttävä tusinaelokuva, jota vanha kunnon Belsebuubi voisi käyttää känkkäränkkäpäivänään tuonelaan joutuneiden elokuva-friikkien rääkkäämiseen...