Jurassic Word: Fallen Kingdom kotikatsomo

Jurassic World: Fallen Kingdom on toinen osa Jurassic World -trilogiaa ja suoraa jatkoa vuonna 2015 ensi-iltansa saaneelle Jurassic World -elokuvalle. Kolme vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen Isla Nublar -saaren tulivuori aktivoituu ja dinosaurukset ovat vaarassa tuhoutua. Eläinten pelastaminen edellyttää palaamista hirmuliskojen valtaamalle saarelle.

Ensimmäisen Jurassic World -elokuvan ohjanneen ja koko trilogian käsikirjoittamiseen osallistuneen Colin Trevorrowin mukaan elokuvasarjan geenimuunneltu mittatilausdinosaurus Indominus rex kuvastaa kulutus- ja yrityskulttuurin kyltymättömän voitontavoittelun pahimpia puolia. Oli meillä mitä tahansa, haluamme yhä vain enemmän. Haluamme isomman, kovaäänisemmän ja voimakkaamman. Vaikka meillä on jo Tyrannosaurus rex, haluamme Indominus rexin.

Jos Jurassic World -trilogian on tarkoitus korostaa kyynisen ja laskelmoivan ahneuden karmeutta, viimeistään J. A. Bayonan ohjaaman Jurassic World: Fallen Kingdom -jatko-osan myötä tavoite on täyttymässä. Onnistumiseen ei kuitenkaan tarvita vertauskuvia. Jurassic World -elokuvat itsessään ovat erinomainen tiivistys markkinavetoisen ja kohderyhmälähtöisen viihdeteollisuuden vastenmielisyydestä.

Trilogian aloittanut Jurassic World kloonasi Steven Spielbergin ohjaaman klassikkoelokuvan parhaansa mukaan uusien jatko-osien perustaksi. Menneisyydestä nostettuun jättiläiseen lisättiin muutamia moderneja mausteita. Näistä tärkein oli nosteessa ollut ja esimerkiksi Guardians of the Galaxy (2014) -elokuvassa Peter Quillia näytellyt Chris Pratt.

Valovoimaisesta miesnäyttelijästä ei kuitenkaan ole juuri iloa. Siinä missä esimerkiksi Peter Quillin rooli antaa Prattin komediallisille taidoille tilaa, on eläinten käyttäytymiseen erikoistunut Owen Grady hajuttomaksi ja yhdentekeväksi laimennettu toimintasankari. Toisaalta Prattilla on enemmän näyteltävää kuin naispääosaa parhaansa mukaan kannattelevalla Bryce Dallas Howardilla. Lukuun ottamatta muutamaa erityisen vaivaannuttavaa ja kankeaa dialogiosuutta, joissa tarpeettomasti selostetaan elokuvan juonta ja kerrataan aikaisempia tapahtumia, Claire Dearingin rooli on lähinnä kauhistuneen esittämistä.

Jurassic World: Fallen Kingdomissa Owen ja Claire saavat rinnalleen jonkinlaista seuraavaa sukupolvea edustavat teknikko-Franklinin ja eläinlääkäri-Zian. Itsenäisten ja kiinnostavien henkilöhahmojen sijaan kaksikko tuntuu kuitenkin lähinnä varotoimenpiteeltä: toiminnallinen nainen ja kirkuva mies varmistavat, ettei elokuvaa voi syyttää vanhentuneista sukupuolirooleista.

Temaattista syvyyttä elokuvaan yritetään saada osuuksilla, joissa Ian Malcolmin rooliin palaava Jeff Goldblum varoittaa Yhdysvaltojen senaattia geenimuuntelun vaaroista ja ahneuden peruuttamattomista seurauksista. Varoituksista on vaikea välittää, sillä Malcomin selityksillä ja elokuvan juonella tai toimintaosuuksilla ei juurikaan ole yhteyttä.

Moraalisten, yhteiskunnallisten tai filosofisten kysymysten syventämisen sijaan elokuva etenee odotusten mukaisesti toimintakohtauksesta toiseen kuluttajatutkimusten, koeyleisöjen ja aikaisempien Jurassic-elokuvien viitoittamalla tiellä. Teknisesti Jurassic World: Fallen Kingdom on juuri niin tasaisen varmaotteinen kuin näin suurella budjetilla tehdyn jatko-osaelokuvan täytyy olla. Riskejä ei oteta, eikä mitään liian omaperäistä tai kiinnostavaa haluta edes vihjata.

Trilogian ensimmäisen elokuvan palauttamasta puistoasetelmasta Jurassic World: Fallen Kingdom ojentuu kohti globaalia katastrofia, mutta ei siksi, että elokuvalla olisi aidosti koko maailmaa koskettavaa sanottavaa. Maailma vain on saarta isompi, ja jatko-osissa kaiken on oltava suurempaa. Kun trilogian viimeinen osa saa ensi-iltansa, menestysodotukset ovat jälleen korkealla – onhan päätösosa jälleen entistä isompi ja vaarallisempi. Trilogian valmistuttua saamme nähtäväksemme vähintään neljännen elokuvan, ja jos neljäskin osa menestyy, epäilemättä jälleen uuden elokuvasarjan. Kapitalismi keksii keinot.