Loppu on aina pettymys?
Se: Toinen luku jatkaa muutama vuosi sitten ilmestyneen edeltäjänsä tarinaa hyppäämällä 27 vuotta ajassa eteenpäin. Aiemman Se-elokuvan pääosissa nähdyt lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, joista kaikki Derryyn asumaan jäänyttä Mike Hanlonia (Isaiah Mustafa) lukuun ottamatta ovat muuttaneet muualle. Samalla he ovat unohtaneet henkeään uhanneen Pennywise-pellen (Bill Skarsgård).
Sitten yllättävä puhelu pakottaa koko konkkaronkan palaamaan takaisin Derryyn, jossa klovni on ryhtynyt jälleen murhahommiin. Vanha Luuserien kerho joutuu näin kokoamaan rivinsä ja kohtaamaan lapsuutensa traumat, jotka he ovat lupauksistaan huolimatta työntäneet syrjään. Vanha verivala kuitenkin pitää, sillä pelle on saateltava takaisin haudan lepoon.
Ensimmäinen Se nousi nopeasti ilmestyttyään kaikkien aikojen tuottoisimmaksi kauhuelokuvaksi. Kasarinostalgian ja Stranger Things -ilmiön sekä Stephen Kingin tunnetun klassikkokirjan brändillä ratsastaneen elokuvan koviin ääniin ja nopeisiin leikkauksiin perustuva halpa säikyttely ei miellyttänyt kaikkia, mutta kiistämättä sydämellinen se oli.
Toinen osa oli jo lähtökohtaisesti vaikeampi pala, jonka sudenkuopat oli jo kartoitettu samaan kirjaan perustuvassa, kahteen osaan jaetussa vuoden 1990 minisarjassa.
Kirjassa lapsuuden ja aikuisuuden tapahtumat kerrotaan limittäin ja niiden välillä hypitään jatkuvasti, minkä takia massiivinen kauhuteos tuntuu kumpaakin duologiaa yhtenäisemmältä, mutta myös mahdottomalta filmattavalta. Sekä vuoden 1990 sarjassa että tuoreemmissa elokuvissa tämä kerronnallinen ongelma on ratkaistu niin, että kirjan tapahtumat on päätetty jakaa kronologisesti kahteen osaan lapsuuden ja aikuisuuden väliltä. Siinä missä minisarjan ensimmäinen osa on jäänyt monilla nostalgisena mieleen, toinen osa muistetaan lähinnä antikliimaksina, jonka näytteleminen on huonoa ja tehosteet hirveitä.
Tämän voi toisaalta nähdä vanhojen virheiden toistamisena mutta toisaalta myös niin, että ainakin ilmiselvien sudenkuoppien tulisi olla tekijöiden tiedossa. Siitä huolimatta tekijöiden usko toiseen perättäiseen onnistumiseen vaikuttaa olleen heikko. Heidän itsevarmuudestaan kertoo varmasti jotain se, että yksi vuoden 2019 elokuvan toistuvista vitseistä on rakennettu sen ympärille, että loppuratkaisut ovat aina pettymyksiä. Metatason repliikki: ”En pitänyt lopusta”, kuullaan jopa itsensä Stephen Kingin suusta.
Tällä tekijät yrittävät varmasti laskea omia suorituspaineitaan, mutta samalla se kuulostaa ennenaikaiselta selittelyltä: Mitä te odotitte?
Ei kuulosta vielä tässä vaiheessa kovin lupaavalta, mutta hyviäkin ratkaisuja on tehty.
Yksi sudenkuoppa oli lapsinäyttelijöiden korvaaminen aikuisilla, mistä tuotanto ansaitsee puhtaat paperit, sillä James McAvoy, Jessica Chastain, Bill Hader ja kumppanit ovat aivan täydellisiä. Heidän hahmonsa ja keskinäinen kemiansa luovat Se-elokuvien välille kaivattua jatkuvuutta.
Onkin sääli, että juonen vuoksi hahmot pakotetaan viettämään pitkiä aikoja toisista erillään, kun yhdessä he ovat selvästi kokonaisuuden vahvinta antia. Lapsinäyttelijätkin pyritään pitämään mukana takaumien kautta, jotka paisuttavat elokuvan ruhtinaallista kestoa entisestään.
Se: Toinen luku on myös edeltäjäänsä itsetietoisempi ja vitsikkäämpi, mutta sen tökeröimmät vitsit tuntuvat syntyneen pääasiassa leikkauspöydällä. Kohtausten jännitettä vesitetään toistuvasti kuvan ulkopuolisilla huudahduksilla ja tunnelmaa leikkaavalla musiikin käytöllä. Ettekö te luottaneet omiin säikytyksiinne, tekisi mieli tekijöiltä kysyä.
Kaikesta tästä jää se kuva, etteivät tekijät tai studiopomot oikeasti luottaneet omaan elokuvaansa. Se on tietyllä tavalla sääli, mutta tuskinpa tästä mitään mestariteosta olisi muutenkaan tullut. Rakenne on liian rikkonainen, eikä siinä ole mukana samanlaista riemua kuin edellisessä osassa, jossa osa säikytyksistä tuntui vielä oikeasti inspiroituneilta, jopa oivaltavilta.
Sen sijaan Se: Toinen luku on totutun yleisöön menevä kauhuelokuva, joka tarjoaa sopivissa määrin kellon tarkkuudella annosteltuja säikytyksiä kovien äänien ja nopeiden leikkausten muodossa. Siitä huolimatta se tuskin tulee jäämään kenenkään mieleen yhtä lämpimästi kuin vetävämpi edeltäjänsä.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,4 / 5 henkilöä
Seuraava:
The Current War
Sähkövirran kehittäjien välisestä kilpailusta kertova elokuva hehkuu kirkkaana vain hetken.
Edellinen: The Loudest Voice
HBO:n sarja The Loudest Voice tarjoaa mehevän pikakertauksen USA:n poliittisen lähihistorian mediapeleihin.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta