Identity kotikatsomo

Massamurhaaja Malcolm Rivers (Pruitt Taylor Vince) on menestyksellisesti saatu syytetyn penkille ja ehditty tuomita teloitettavaksikin, kun puolustus keskellä yötä ilmoittaa esittävänsä ratkaisevan todisteen. Riversin tapaukseen perehtynyt psykiatri Malickin (Alfred Molina) mielestä Riversiä ei voida teloittaa tämän toisen persoonallisuuden tekemistä teoista.

Samaan aikaan kun oikeutta istutaan uusiksi äreän tuomarin johdolla, missä tahansa Amerikassa sijaitsevaan motelliin alkaa kokoontua jos jonkinlaista ihmiskohtaloa. Onnettomuuteen joutuneen perheen äitiä ei saada sairaalaan, sillä tiet ovat tulvan vuoksi poikki. Samasta syystä motelli täyttyy myrskyn loppua odottelevista ihmisistä. Sateen suojissa joukko alkaa harventua varsin julmalla tavalla salaperäisen murhaajan päästessä mielin määrin mellastamaan rajatussa paikassa.

Ohjaaja James Mangoldin hyppy kvasihistoriallisesta romanttisesta komediasta Kate & Leopoldista (2001) sarjamurhaajatielle on vähintäänkin onnistunut. Tunnelma on kuin suoraan Seitsemästä (1995) tai The Othersista (2001), mutta ytimessä on jotain muuta kuin tavallinen "kymmenen pientä neekeripoikaa" -tarina. Identitystä on hankala puhua paljastamatta siitä liikaa. Vaikka katsojan hoksottimet eivät ole valtaisalla koetuksella, niin yllätyksiä satelee aina viimeiselle minuutille asti. Elokuvan suurin vedätys on antaa katsojan luulla jo huomanneen kaiken ja vetäistä matto alta viime hetkellä.

Elokuvaa on helppo moittia hienon idean täysinäisesti hyödyntämättä jättämisestä. Persoonan sirpaloituminen perustellaan ei niinkään kekseliäästi traumaattisilla lapsuuden tapahtumilla, ja siitä kärsivä ihminen, Malcolm Rivers, on yhteiskunnan ulkopuolinen rikollinen. Identity ei kerro kovinkaan syvällisesti ihmisestä identiteettien takana, vaan johtopäätös tuntuu olevan se, että me kaikki olemmekin vain erilaisten roolien summa vailla pysyvää ydintä.

Identityllä on kuitenkin useita ansioita, kuten jo mainitun kekseliään käsikirjoituksen (Michael Cooney) lisäksi tyylikkäästi toteutetut takaumaketjut, perinteisiltä trillereiltä lainatut kamerakulmat ja harkittu äänimaailma. Sateen jatkuva ropina muuttuu lopulta saman tyyppiseksi taustaksi kuin hiljaisuus, jota vasten pienetkin eleet ja äänet kuulostavat huudahduksilta.

Motellissa jumissa olevista ihmisistä nousevat esiin John Cusackin (Being John Malcovich, High Fidelity) Ed ja Amanda Peetin (High Crimes, Saving Silverman) "hyväsydäminen huora" Paris. Hattua on nostettava myös Pruitt Taylor Vincelle, joka selviytyy roolistaan lähes kokonaan silmillään näyttelemällä.