Fifty Dead Men Walking kotikatsomo

Pohjois-Irlannin eripurasta on vuosien varrella tehty tukku kiinnostavia elokuvia. 2000-luvulla jännite on alueella lientynyt, kun brittijoukot ovat poistuneet ja IRA on lopetettanut aseellisen toimintansa. Väkevä aihe kiinnostaa elokuvantekijöitä kuitenkin edelleen, mistä vuonna 2008 valmistuneet Hunger ja Fifty Dead Men Walking ovat hyvä esimerkki.

IRA:n toimintaan pureutuvat elokuvat on helppo nähdä myös laajemmassa kontekstissa, sillä yhtymäkohdat terrorismin vastaista sotaa käyvään nykymaailmaamme ovat ilmeiset. Pohjois-Irlannin tilanteesta tehdyt elokuvat avaavat ymmärrettävästi väkivaltakoneiston noidankehää, koska länsimaisen kulttuuripiirin sisällä käytyyn konfliktiin ja sen osapuoliin on helpompi samaistua kuin vieraan kulttuurin toimijoihin.

Kuvastoltaan ja kerronnaltaan Fifty Dead Men Walking ei ole yhtä armoton kuin tunnettua nälkälakkoa kuvannut Hunger, vaan seuraa enemmän Hollywood-elokuvista totuttuja konventioita. Tarina on kuitenkin taiten kirjoitettu ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia.

Elokuva perustuu Martin McGartlandin omista kokemuksistaan kirjoittamaan samannimiseen kirjaan. McGartland avusti Iso-Britannian tiedustelua toimiessaan IRA:n jäsenenä. Hänen hankkimansa tiedot pelastivat tiettävästi noin 50 ihmisen hengen. McGartland paljastui vuonna 1991, jonka jälkeen mies on alati elänyt paossa IRA:n kostolta. Vuonna 1999 McGartlandia ammuttiin kuudesti, mutta hän selvisi murhayrityksestä.

Fifty Dead Men Walking kertoo McGartlandin soluttautumisajasta. Perusasetelmaltaan elokuva ei poikkea Donnie Brasco -tyyppisistä tarinoista keskittyessään päähenkilön raastavaan kaksoiselämään. Päähenkilön motiivit ja oman perheen merkitys saavat tarinassa kuitenkin merkittävän roolin, mikä syventää elokuvan otetta moniin kaltaisiinsa verrattuna. Toisaalta pikkurikollisen päätyminen merkittäväksi agentiksi vaatiikin tarinankerronnassa hyvää motivointia, jotta uskottavuus ei kärsi. Ja tässä on onnistuttu, kiitos hyvän alkutarinan ja siitä tehdyn käsikirjoituksen sekä Jim Sturgessin vakuuttavan pääroolin. Myös ohjaaja Kari Skogland pitää elokuvan hyvin fokuksessa, ja kenties juuri naisohjaaja on tuonut tarinaan sen kaipaamat perheen roolia korostavat painotukset.

Jännitysdraamana Fifty Dead Men Walking on toimiva. Aihekäsittelyssään se yltää henkilökuviensa kautta keskivertoelokuvia kiinnostavammalle tasolle vaikka elokuvakerronnallisilta ansioiltaan se ei mullistava teos olekaan.