Do Not Disturb kotikatsomo

Hollantilaisohjaaja Dick Maas on piskuisten jännäreiden mies, jolle tällä kertaa on suotu oikein muutama tunnetumpi Amerikan näyttelijäkasvo elokuvaansa tähdittämään. Vaikka kieli on englanti ja näyttelijät ison veden tuolta puolen, niin silti mennään halvalla ja lujaa Maasin kotikonnuilla eli Amsterdamin kujilla ja kanavilla. Pienimuotoisuus on usein avu nokkeluuteen, mikä tekee monista pienemmän tuotannon elokuvista mielenkiintoisia ja persoonallisia. Tällä kertaa persoonallisuuteen on vain teipattu niin paljon kliseitä mukaan, että mielenkiinto tarinaa kohtaan hiipuu väistämättä.

Suoraviivainen ja yksioikoinen juoni on toimintajännärille hyvä ohjenuora, sillä huomio on paikallaan rajata kapeaan aumaan, jotta meno pysyy järjen ja logiikan rajoissa. Do Not Disturbissa Amsterdamiin saapuneen amerikkalaisperheen mykkä tytär hukataan hotelliin ja sieltä kadulle, jossa hän näkee murhan ja joutuu pakomatkalle pyssymiehet kintereillään. Mukaan on sitten mukavasti lastattu groteskia huumoria ja makaaberia menoa. Syltyn luulisi soljuavan mallikkaasti tässä posttarantinolaisessa ajassa, mutta kun tarjolla ei ole mitään uutta tai mullistavaa.

Parasta Do Not Disturbissa ovat vapaan kaupungin pimeät kujat ja kanavat sekä riemakas vittuilu marilynmansonille. Muutoin sitten juostaankin kumisaappaat jalassa. Kaiketi William Hurtin tasoisen näyttelijän seisottaminen hotellin aulassa ja ravintolassa hölmön näköisenä oli elokuvaan luettavaa huumoria, sillä kummallista huumoria elokuva tuntui olevan tulvillaan. Tappamisenkin pitää olla nykyään kommelluksellista hauskaa, mutta tähän trendikkääseen huumorinokkeluuteen vaadittaisiin jo taitoa, jota Maasilla ei valitettavasti ainakaan tämän teoksen puitteissa ole.

Elokuvan juonenkäänteissä on yhtä paljon sisällöllistä ytyä kuin helppoheikkien myyntipuheissa. Vauhdikas kohkaaminen on tyystin kertakäyttötavaraa, josta ei sisältöä tahi sähäkkyyttä useampaan katselukertaan irtoa. Positiivista on toki se, että ajan toimintahönkään yritetään täällä Euroopassakin puhkua mukaan edes välttävän toimivalla tasolla. Do Not Disturb ei ole lajityyppinsä huonoimpia elokuvia, mutta omaperäisempi ja parempi se olisi voinut olla - samalla rahalla ja vaivalla, jos käsikirjoitusta olisi vain jaksettu hioa hitusen pidempään.

DVD / kuva: 16:9 Widescreen; ääni: Dolby Digital 2.0; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); extras: Bios, Trailer.

ks. ensi-ilta