Dark: Season 3 kotikatsomo

Tänä vuonna ensi-iltansa saanut Christopher Nolanin Tenet teki taas hetkessä ajankohtaiseksi keskustelun aikakäsityksen luonteesta ja siitä, mikä lasketaan aikamatkustustarinaksi. Ennen elokuvan julkaisua Nolan korosti, ettei hänen uutukaisensa ole aikamatkustuselokuva, mistä Entertainment Weekly raportoi kesäkuussa. Elokuvassa pyrittiin rakentamaan käsitys ajasta, joka lipuu samanaikaisesti kahteen suuntaan.

Vaikka Tenet lienee Nolanin kädenjälkenä tämän vuoden puhutuin aikakäsitystä tutkaileva teos, ei se suinkaan ole ainoa – tai monimutkaisin. Kolmannen kautensa kesällä saanut draamatrilleri Dark lähestyy aikaa syklisenä rakenteena. Maailmaa mullistavat tapahtumat seuraavat toisiaan väistämättä, eikä historian toistuvuudelta voi välttyä. Ensimmäisillä kausilla tämä tarkoitti, että kyläyhteisössä katoava lapsi johti alati uusiin katoamisiin.

Loppuaan kohden tikittävä Dark monipuolistaa aikakäsitystään ynnäämällä yhteen kolme sykliä. Menneisyys, nykyisyys ja tulvaisuus kiertävät omia ympyröitään, jotka lisäksi limittyvät yhtenäiseksi koko ihmislajin kehäksi. Kattavissa sykleissä olennaista eivät ole niinkään yksittäiset ihmiset kuin tapahtumat, minkä saa huomata aiemmilta kausilta tuttu Jonas (Louis Hofmann).

Jonas siirretään tahtomattaan syklissä pisteeseen, jossa historia toistaa jälleen itseään. Alkuperäiset lapsikaappaukset tapahtuvat uudestaan, mutta jokin on muuttunut. Jonas huomaa olevansa osa maailmaa, jossa häntä ei ole olemassa ja tutut kasvot eivät enää ole samoja ihmisiä. Kuka onkaan tällä kertaa oleellinen toimija syklin kannalta ja kuka ei? Samaan aikaan mystinen tuntematon matkaa pitkin syklejä pökkimässä niitä tahtomaansa suuntaan.

Dark-sarjan kolmoskauden vahvuus on monimerkityksellinen kerronta. Sitä voi katsoa draamatrillerinä, jossa selvitetään mysteeriä, rakennetaan ihmissuhteita ja pompitaan halki ajan, tai teosta voi lähestyä metaforisena kuvauksena ihmismielen ymmärryksen rakentumisesta. Keskeistä tässä on mystisen tuntemattoman hahmo. Hänestä on kolme versiota – mennyt, nykyinen ja tuleva – jotka muista aikamatkaavista hahmoista poiketen pysyvät alati yhdessä.

Tuntematon ymmärtää historian, tämän hetken ja tulevaisuuden mahdollisuuksien kietoutuman yksilön määrittäjänä. Kun muut ihmiset jumittavat vain menneessä, tässä hetkessä tai tulevaisuuskuvitelmissa, tuntematon muistuttaa katsomaan kokonaiskuvaa. Yksin ajan halki matkustava Jonas taas edustaa kapeakatseisuutta, joka on voitettava. Laajemman ymmärryksen sijaan hän on nykyisyytensä vanki, jossa koko maailma on läheisten kuolemien verhoamaa sumua.

Metaforisessa kerronnassaan Dark kommentoi ihmisyyttä sveitsiläisen kellon tarkkuudella. Oman nykyisyytensä vangiksi on helppo jäädä varsinkin synkkien ajatusten keskellä. Jos taas jollakin ilveellä onnistuu tuntemattoman tavoin hyväksymään menneisyytensä sekä samalla katsomaan toiveikkaasti tulevaan, on tässäkin hetkessä helpompi olla. Kommentaarisen metaforisuuden ulkopuolella Dark ei pärjää yhtä oivaltavasti, sillä sarja on jäänyt omien syklisten selitystensä vangiksi.

Vaikka taustalla on jo kaksi kaudellista aikamatkustusta ja mysteerejä, keskushenkilöt ovat yhä hämmentävän pihalla aikasykleistä. Syklien kietoutumasta aiemmilla kausilla tietoisia olleet hahmot ihmettelevät kovaan ääneen kohdatessaan erilaisia versioita läheisistään, vaikka tämä on jo kaikille tuttua. Lopputulemana merkittävä osa jaksojen informatiivisesta dialogista kuuluu hahmojen selittäessä asioita, joista katsoja on jo tietoinen. Se aliarvioi katsojaa ja jumittaa kohtausten sekä kokonaisten jaksojen rullaavuutta merkittävästi. Tästä huolimatta erinomaisen metaforisuuden ansiosta ajan pimeyttä katsova mieli alkaa väistämättä pohtia, miksi tässä hetkessä on, tai ei ole, hyvä olla.