Ciao bella kotikatsomo

Nuoren rakkauden ja jalkapallon säännöt muistuttavat paljolti toisiaan. Yltiöpäinen hyökkääminen tuottaa satunnaisia maaleja mutta myös katkeria takaiskuja. Lempeä ja urheilua rinnastaen Mani Maserrat Agahin ohjaama Ciao Bella kurkistaa teinien elämään ja tekee siitä samalla muutamia todentuntuisia havaintoja.

Elokuvassa seurataan ruotsalaisen poikien jalkapallojoukkueen edesottamuksia kansainvälisessä nuorisoturnauksessa. Tilastoa pidetään tehopisteiden lisäksi myös väitetyistä valloituksista. Homma menee mielenkiintoiseksi kun italialaisten huomataan pelaavan palloa ja tyttöjen jallittamista eri säännöillä kuin muiden. Geelitukka ja gigolomainen röyhkeys kun tuntuvat tepsivät pohjoisen tyttäriin paremmin kuin isältä lainattu farmarivolvo.

Ciao Bella nojaa vahvasti eri kansallisuuksien stereotypioihin. Ohjaaja Agah ei kompastu etnisiä yleistyksiä käyttäessään itsestäänselvyyksiin vaan tekee tarkkoja huomioita tämän päivän ilmiöistä. Elokuvassa kuvataan teinien rakkaushuolia rehellisellä otteella sekä piikitellään onnistuneesti myös ruotsalaista lintukoto-käsitettä. Etninen roolileikki pohjautuu kuitenkin lopulta identiteettikysymykseen: miten onnistua rakkauden ja elämän pelissä, jos ei tiedä kuka on?

Tarinan keskiössä on iranilaistaustainen Mustafa, jota luullaan erehdyksessä italialaiseksi Massimo-nimiseksi hurmuriksi. Nuorukainen ihastuu Chanelle Lindellin esittämään Linneaan, jonka mukana yhdeksi elokuvan teemoista nousee omien vanhempiensa virheiden toistaminen.

Ciao Bellan henkilögalleria jakautuu nuorten ja aikuisten sekä tyttöjen ja poikien leireihin. Pääparissa Mustafa–Linnea kiteytyy mainiosti elokuvan etninen vastakkainasettelu. Linnean teini-ikäistä Peppi Pitkätossua muistuttavassa hahmossa ollaan vanhakantaisen ruotsalaisuus-käsitteen äärellä. Poyan Karimin Mustafa puolestaan etsii uuden maahanmuuttajasukupolven paikkaa pohjoismaisessa yhteiskunnassa. Jimmy Lindströmin esittämälle Linnean isälle suodaan elokuvan loppumetreillä hetkensä vaikka tämä onkin vaarassa jäädä vai tyhjäksi hauskuuttajaksi.

Lupaavan alun jälkeen Ciao Bellan vauhti tuntuu kuitenkin loppuvan hieman kesken. Mustafan yritykset peitellä oikeaa henkilöllisyyttään muuttuvat elokuvan edetessä kerta kerralta tylsemmiksi. Tuntuu siltä kuin käsikirjoittajalta (Jens Jonsson) olisi suurin osa energiasta kulunut toimivan idean ja kehyksen laatimiseen. Juonen kehittely on jätetty pitkälti oman onnensa varaan.

Elokuva löytää aiheisiinsa kuitenkin useita eri näkökulmia. Lisäksi jalkapalloteema lataa Ciao Bellan niin täyteen testosteronia, että lopputuloksena on lajityypissään rehellinen teinielokuva. Ongelmat ovat elämää suurempia ja itse nuoret juuri niin kömpelöitä, kokemattomia ja uhmakkaita kuin kuuluukin.