Pasta Bacteria

Ettore Scola palkittiin aikoinaan rujosta Rooman kurjalistokuvauksestaan parhaan ohjaajan palkinnolla Cannesissa. Rumat, likaiset ja ilkeät on kaikkea muuta kuin ihannoiva köyhyyden kuvaus. Sen runsaslukuinen ja -muotoinen henkilökatras neljässä polvessa nai tilaisuuden tullen vaikka aidanrakoon, rähinöi, kieroilee, pettää mennen tullen ja yleisesti ottaen käyttäytyy mahdollisimman huonosti.

Mummon eläkerahat lunastetaan porukalla ilman, että vanhukselle jätetään latin latia, lapset lukitaan päiväksi kapiseen aitaukseen. Emäsikailijana säätää itse perheenpää, joka pihtaa vakuutusrahojaan ja tuo rakastajattarensa nukkumaan samaan sänkyyn vaimonsa kanssa. Lieventävänä asianhaarana tosin se, että isäpapan siippa on partainen kauhistus.

Viheliäisestä isännästä muu perhe yrittää päästä eroon laittamalla rotanmyrkkyä papan pastaan, mutta sen aiheuttamasta kuplivasta närästyksestä tervaskanto selviää suorittamalla itsehoitovatsahuuhtelun polkupyörän pumpulla. Seuraa pienehkö välienselvitys, mutta lopuksi sopu tila antaa ja rupinen rellestys jatkuu niin kuin ennenkin.

Scolan kaatopaikkaooppera on edelleen räyhäkkä ilmestys, joka laittaa tiukasti kampoihin jopa John Watersin tekeleille. Sysimusta ja neorealismille pyllistävä perhekomedia, tai pitäisikö sanoa sukukomedia, riisuu kaikki argumentit yhteiselon ihanuudesta, sukupolvien kohtaamisesta ja köyhyyden ihmisluontoa jalostavasta vaikutuksesta. Näitä ihmisiä et haluaisi saman katon alle asumaan. Ainoa pilkahdus "hyvästä" elämästä nähdään teini-ikäisessä tytössä, joka keltaisissa kumisaappaissaan pitää liikuttavasti huolta lapsista ja kotiaskareista. Tosin viimeisten kuvien kertomana hänenkin kohtalonsa on sinetöity onnettoman elämänmenon päättymättömästi sikiävään kierteeseen.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 2 henkilöä