Blues Brothers 2000 kotikatsomo

Kahdeksantoista vuoden takainen suurmenestys The Blues Brothers (1980) nousi vähäksi aikaa populaarikulttuurin kärkeen lanseerattuaan vihdoin maailman tietoisuuteen jo vuosikaudet Yhdysvaltojen suositussa Saturday Night Live -komediasarjassa heiluneet John Belushin ja Dan Ackroydin. Yhtäkkiä vanha soulmusiikki oli taas suosittua ja musta puku suurta muotia. Huumeisiin sortuneen Belushin varhainen kuolema vuonna 1982 näytti kuitenkin tekevän tyhjäksi saman idean toistamisen myöhemmin. Kuka sitä osaisi täyttää tilannekomiikan loisteliaan taitajan kengät? Blues Brothers -musiikki myi kuitenkin uusintajulkaisuina hyvin koko ajan pitäen meidänkin sukupolvemme tietoisena Motown-soulin kultaisesta jytkeestä. Nyt on sitäkin enemmän tarjolla. Vanha jengi on, Belushista huolimatta, koossa taas, vanhettuneina ja kankeina, mutta kuitenkin. Sääli vain, että ainoa positiivinen asia koko elokuvassa on musiikki.

© 1998 Universal Pictures

Elwood Blues (Dan Ackroyd) vapautuu 18 vuoden jälkeen vankilasta ja saa kuulla veljensä Jaken pois menosta. Epätoivoissaan Elwood painelee tutun nunnakasvattajansa luo ja saa kuulla, että hänellä on musta velipuoli jossain Chicagossa. Äiti antaa Elwoodille lisäksi taakaksi kymmenvuotiaan pojannaskalin, jolle pitää opettaa tosielämän realiteetteja, tietysti aitoon Blues Brothers -tyyliin.

Elwood näkee ainoana mahdollisuutenaan koota vanha bändi taas yhteen ja ensimmäisestä osasta tuttujen suostuttelumaneereiden avulla se onnistuu. Jaken tilalle tulee nyt seksibaarin tukeva baarimikko Mighty Mack (John Goodman), joka laulaa hyvin ja ihan loppuaikojen Elviksen oloisesti. Matka alkaa Chicagosta kohti syvää etelää ja suurta kykyjenetsintäkilpailua, luonnollisesti poliisiautojen jahtaamana. Musta velipuoli kun ei sulata Elwoodin musiikkiharrastusta.

Radikaalisuus loistaa poissaolollaan

Nykyään pahasti taantunut ohjaaja John Landis (esimerkiksi Beverly Hills Kyttä III, 1994) on yrittänyt palata vanhaan menestyskonseptiinsa kuvaamalla samat kohtaukset toiseen kertaan ja palkkaamalla samat vanhat musiikkipierut uudelleen Aretha Franklinista ja James Brownista alkaen. Mukavan sovinnaista, kun vielä Elwood joutuu jatkuvasti huseeraamaan pikkupoikansa ympärillä. Belushin poissaolo näkyy ja rankasti. Blues Brothers 2000:sta puuttuu täysin ensimmäisen osan olennainen hittitekijä: Belushin Jake Elwoodin ilmeinen anarkistisuus ja välinpitämättömyys. Ikään kuin Nixonin ajan vanha sodanvastustaja olisi muuttunut aktiivisesta huutajasta yhteiskunnan tarkkailijan rooliin säilyttäen kuitenkin halveksuntansa kaikkia auktoriteetteja kohtaan. Väritön Goodman ei pysty täyttämään suuren kollegansa paikkaa, vaikka laulaakin hyvin. Perinteeseen vihkiytyminen puuttuu.

Landis ansaitsee kiitoksen siitä, että onnistui haalimaan elokuvaansa, paitsi ensimmäisen osan vakiokasvot, nykybluesin parhaita esiintyjiä legendaarisista B.B. Kingistä ja Eric Claptonista alkaen. Tämä tuo edes jotain takaisin ensimmäisen osan hyvästä meiningistä. Koskaan aikaisemmin ei liene samassa elokuvassa ollut yhtä arvovaltaista muusikkokokoelmaa. Leffan lopun superjamit (Gary U.S. Bondsin renkutus New Orleans) ovat komeaa katsottavaa. Jotkut muusikot pääsivät myös esittelemään näyttelijäntaitojaan. B.B. Kingin käytettyjen autojen myyjä ja soulin uuden kuningattaren, ihanan Erykah Badun, voodoovaltiatar olivat piristäviä poikkeuksia muiden muusikkojen itsestään selviin cameorooleihin.

Lukuisat musiikki- ja tanssiesitykset koreografioineen ovat selvästi Blues Brothers 2000:n parasta antia. Landisin ja Ackroydin yhdessä laatima käsikirjoitus vilisee vanhoja kliseitä ("tutkimattomat ovat Herran tiet" x 10) ja edes vähän omaperäisempää sanomaa leffasta on turha hakea. Haastatteluissa ennen elokuvan USA:n ensi-iltaa Ackroyd hehkutti, että hänen tarkoituksenaan oli kuvata Elwoodin tarvetta perustaa edes jonkinlainen perhemalli Jaken kuoltua. Hän puhuu "todellisesta amerikkalaisesta odysseiasta sen klassisessa merkityksessä". Katinkontit. Dialogin äärimmäinen sovinnaisuus on kuin Disney-elokuvasta. Happy endingejä saa kyllä vapaasti kuvata, mutta jos vanha Elwood muuttuu jatko-osassa jonkinlaiseksi Robin Williamsiksi, lopputulos on huono.

Ja musiikin voi ostaa CD-levynäkin.