Bang Rajan kotikatsomo

Hollywoodin sota- ja taisteluleffoista tuttu väkivallan ihannointi toistuu tässä Aasian Braveheartiksi kutsutussa thaimaalaisessa hittielokuvassa. Sotadraaman kliseet vahvasta johtajasta ja pienyhteisöä yhdistävästä taistelutahdosta toistuvat hämmästyttävän tuttuina, vaikka sijoittuvatkin länsimaisen mielestä varsin eksoottiseen kaukoitään. Kun aseina ovat hightechin sijaan viidakkoveitset, nuijat ja nyrkit, saa väkivallan kuvaus toki hieman erilaisen sävyn, mutta verinen kuolema koittaa silti totutun vääjäämättömästi.

Bang Rajanin juoni perustuu historiallisiin tositapahtumiin, joista on syntynyt Thaimaan tunnetuimpia legendoja. Vuonna 1765 Siam eli nykyinen Thaimaa joutui burmalaisten hyökkäysten kohteeksi. Ainoastaan Bang Rajan -niminen kylä vastusti 100 000 miehen armeijan kulkua kohti pääkaupunki Ayudhayaa. Elokuvassa kerrotaan tarina sisukkaasta kylästä, joka kuin gallialaisten ihmejuoman voimin torjuu vihollisen hyökkäykset kerta toisensa jälkeen.

Thaimaalaisten kansallistunteeseen vedonnut ja monia paikallisia elokuvapalkintoja voittanut Bang Rajan kuvaa taisteluja urheuden hengessä. Pelkuruutta ja heikkoutta ei näytetä, vaan vastustaja ja kuolemakin kohdataan pelotta. Taisteluihin käydäänkin koko kylän voimin. Komearunkoisten miesten rinnalla myös sirot naiset ja jopa kylän juoppo tekevät parhaansa pysäyttääkseen pahamaineiset burmalaiset. Buddhalainen usko inkarnaatioon tuntuu antavan kyläläisille voimaa antaa tässä hetkessä kaikkensa - jospa seuraava elämä sitten vietetään yhdessä perheen kanssa.

Bang Rajan on ennen muuta väkivaltaelokuva. Taistelukohtaukset seuraavat toisiaan ja raakuus vain yltyy juonen edetessä. Alun hienovaraiset kuoleman kuvaukset jäävät pian syrjään ja tilalle tulevat verellä ja kärsimyksellä mässäily. Julmuuden kuvauksesta tulee suorastaan itsetarkoituksellista ja juoni jää välillä vain taustarakenteeksi sitomaan pieksemiskohtaukset toisiinsa.

Perinteisestä amerikkalaisesta räiskinnästä elokuva kuitenkin erottuu visuaalisuudellaan, ja erikoisella tavalla elokuvan brutaaliuteen sekoittuukin ripaus kauneutta. Maanläheiset sävyt luovat pelkistetyn värimaailman, joka antaa tarinalle herkkyyttä. Ihmissuhteitakin kuvataan välittömän intiimisti sortumatta kuitenkaan hempeyteen. Voimakas musiikki antaa kokonaisuudelle ryhtiä ja tekee silmittömästä väkivallasta siedettävämpää. Sotaelokuvista pitävälle tässä on tilaisuus nähdä tuttu väkivaltapläjäys thaimaalaisin maustein.