Balibo kotikatsomo

Lähihistorian poliittisia ja aseellisia konflikteja käsittelevät elokuvat ovat viime vuosina saaneet enemmän näkyvyyttä kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Iso osa tämän tyyppisistä elokuvista liittyy Yhdysvaltojen ulkopoliittisiin ratkaisuihin Lähi-idässä, mutta silloin tällöin myös muita aiheita nousee esille.

Australialainen Balibo (2009) kertoo Itä-Timorin 1970-luvun verilöylystä ja niin kutsutusta Balibo 5:n tapauksesta, joita yritettiin pitkään pitää salassa muulta maailmalta. Portugalille aiemmin kuulunut pieni Itä-Timorin valtio julistautui itsenäiseksi vuonna 1975, mutta itsenäisyys päättyi lyhyeen, kun Indonesia valtasi maan. Kymmeniä vuosia kestäneen miehityksen aikana arviolta noin 100 000 – 300 000 itätimorilaista sai surmansa, minkä vuoksi Indonesian toimia on pidetty suoranaisena kansanmurhana.

Balibossa Itä-Timorin vastarintaliikkeen silloinen johtaja ja maan nykyinen presidentti Jóse Ramos Horta (Oscar Isaac) pyytää australialaista pitkän linjan toimittajaa Roger Eastia (Anthony LaPaglia) mukaansa Itä-Timoriin raportoimaan maan tapahtumista muulle maailmalle. East ei ole alkuun kiinnostunut tarjouksesta, mutta Horta saa suostuteltua hänet mukaan vedoten viiden australialaistoimittajan selittämättömään katoamiseen Itä-Timorissa. East lähtee selvittämään toimittajien katoamista, mutta joutuu samalla itsekin keskelle Indonesian väkivaltaista hyökkäystä.

Elokuva seuraa vuoroin Hortan mukana kulkevan Eastin matkaa ja vuoroin kadonneiden toimittajien kokemuksia. Kerronta on väkivaltaisesta aiheestaan huolimatta rauhallista ja kaikenlaisen ramboilun puuttuessa väkivallan uhka ei ole elokuvassa heti ilmeinen.

Etenkin nuoret toimittajat vaikuttavat lähteneen matkalle lähinnä tekemään elämänsä juttua, eivätkä he ehkä täysin käsitä vaaraa, joka koskee myös heitä. Heidän kokemuksiaan kuvataan välillä dokumentaariseen tyyliin, mikä sopii hyvin elokuvan aiheeseen. Myös elokuvan äänimaailma on hiljainen ja musiikit pysyttelevät pääasiassa taka-alalla, mikä lisää muutamien väkivaltaisten ja äänekkäämpien kohtausten yllättävyyttä ja vaikuttavuutta.

Eastin vaiheita kuvataan myös nykyhetkestä käsin itätimorilaisen Julianan kertomuksen kautta. Juliana on ollut lapsena keskellä indonesialaisten hyökkäystä ja nähnyt silloin useiden itätimorilaisten kuoleman. Hänen äänensä jää kuitenkin elokuvassa melko etäiseksi ja merkityksettömäksi. On ymmärrettävää, että mukaan on haluttu myös tavallisen itätimorilaisen näkökulma, mutta Julian merkitys elokuvassa tuntuu keskittyvän pääosin siihen, että hän aikoinaan tunsi Eastin.

Balibo nojaa pitkälti Hortan ja Eastin hahmojen varaan ja näyttelijät Isaac ja LaPaglia selviytyvät rooleistaan kunnioitettavasti. Miehet toimivat yhdessä, mutta heidän välillään on myös jännitettä, sillä Horta välittää ymmärrettävästi ensisijaisesti kansastaan ja sitä kohtaavasta tragediasta, kun taas East on aluksi kiinnostunut lähinnä toimittajien kohtalosta.

Alkuun vaikuttaa siltä, että Balibo keskittyy vain australialaisten toimittajien kohtaloon. Tapahtumien edetessä East huomaa kuitenkin välittävänsä Itä-Timorin kohtalosta niin paljon, että hän jää vapaaehtoisesti maahan kirjoittamaan indonesialaisten tekemistä julmuuksista. Eastin valinnan myötä myös elokuva kasvaa kuvaamaan koko Itä-Timorin kansan kohtaloa.

Itä-Timorin kohtalon lisäksi Balibo kuvaa sananvapauden tärkeyttä ja nousee vastustamaan todellisten tapahtumien piilottelua ja vääristelyä. Elokuva onkin saanut etenkin kotimaassaan Australiassa paljon huomiota ja nostanut Itä-Timorin tapahtumat jälleen keskustelun kohteeksi. Jotain elokuvan vaikutuksesta kertoo sekin, että se on kielletty Indonesiassa.