The Bank kotikatsomo

Hyvään ideaan perustuvat pienimuotoiset elokuvat ovat puutteineenkin nautittavia. Australialaisen käsikirjoittaja-ohjaaja Robert Connollyn esikoisteos The Bank on persoonallinen ja ajatuksia herättävä elokuva pankki- ja osakekapitalismilla käskytetystä maailmasta.

Suomen pankkikriisi koettiin 1990-luvun lamavuosina, jolloin 80-luvun kerskavuosien holtiton velananto syöksi niin velallisia kuin pankkejakin tylysti polvilleen. 2000-luvun tietoyhteiskunta pelaa täysin talouden varassa. Koko maailman hyvinvointia ja pulssia seurataan päivittäin osakekurssien kehittymisestä. Talousvallassa ei ole kysymys mistään konkreettisesta, vaan virtuaalisesta maailmasta, joka pyörittää omalakisesti itse itseään ilman inhimillisyyden häivääkään. Tämä maailma on syntynyt ihmisen pohjattomasta ahneudesta ja loputtomasta vallan tavoittelusta.

Kovuudestaan huolimatta tämä maailma on myös haavoittuvainen, mikä on erityisen pelottavaa, koska talousvallan romahtamisella on moninkertaisesti kauhistuttavammat seuraukset kuin muutaman pilvenpiirtäjän tuhoamisella. Terroritekoja raha- ja osakemaailmaa kohtaan on syytä pelätä paljon enemmän kuin mitään pommiattentaatteja, sillä talousterrorismilla voisi syöstä maailman perikatoon hyvinkin lyhyessä ajassa.

Tässä kontekstissa The Bank on erittäin mielenkiintoinen elokuva joistakin epäuskottavuuksistaan huolimatta. Juonesta ei viitsi kertoa juuri mitään, sillä australialaiselokuva luo ilahduttavan tehokkaan katsomisjännityksen eikä paljasta korttejaan Hollywood-hömpän tapaan heti ensi kättelyssä. Tosiasia on, että nykyajan alkemistit eivät suinkaan enää yritä tehdä kultaa, vaan ennustaa osakursseja.

Mielenkiintoinen aihe yhdistettynä yksinkertaiseen ja tehokkaaseen kerrontaan sekä hyviin näyttelijäsuorituksiin tekee elokuvasta suositeltavan kokonaisuuden. Huonolla keskittymisellä elokuvaa ei kannata katsoa, vaan juttu vaatii katsojaltaankin hieman älyllisiä ponnistuksia.