Arctic Outbreak kotikatsomo

John Carpenterin The Thing – ”se” jostakin (1982) on tutkimusasemakauhun kiistaton kulmakivi. Elokuvan ansioihin lukeutuu poikkeuksellisen tiivis tunnelma, joka syntyy pitkälti klaustrofobisen sisätilan ja hyytävän pakkasen koetteleman ulkotilan välisestä jännitteestä. Mark A. Lewisin toinen ohjaustyö Arctic Outbreak lainaa klassikolta asetelman, mutta unohtaa käytännöllisesti katsoen kaiken muun.

Ilmasto lämpenee. Jään alta paljastuu mammutinruho, jonka sisukset kuhisevat erikoisia loiseläimiä. Päästessään ihon alle toukan näköisen loiset alkavat munia ja tekevät kohteestaan nopeasti selvää jälkeä. Ruhon löytäneen pienen ympäristötutkijaryhmän johtaja juonii hyödyntävänsä toukkia ilmastonmuutoksen vastaisessa terrorissa. Oman tutkimusryhmän lisäksi suunnitelman esteeksi nousee kolmen nuoren opiskelijan sekä tutkijan oman tyttären muodostama joukko, joka on lähetetty tutkimusasemalle tietämättä siellä pesivistä kauheuksista. Verisessä yhteenotossa ihmiset taistelevat niin toukkia kuin toisiaankin vastaan.

Suljettu ympäristö tarjoaa perinteisesti oivalliset puitteet psykologisesti virittyneen jännityksen kehittelylle. Painostava tilanne laittaa henkilöhahmojen psyykeen koetukselle, ja ihmisistä kuoriutuu esiin yllättäviä reaktioita. Arctic Outbreak jättää hyödyntämättä nämä mahdollisuudet käytännössä kokonaan. Henkilöiden tapa reagoida tapahtumiin on epäuskottava ja sattumanvarainen. Tästä johtuen elokuvan tunnelma ei tihenny, vaan säilyy pääosin vetelänä ja epäkiinnostavana. Ainoan poikkeuksen tekevät loiseläimet, joiden toteutus on kohtalaisen onnistunut. Toukkien kaivautuessa sisään avonaisesta haavasta katsoja tuntee iljetystä.

Tuhdissa kunnossa oleva Val Kilmer tekee rennon rahakeikan ekokriittisenä tutkijana. Hän ei juurikaan näyttele. Elokuvan keskiössä heiluva nuori näyttelijätiimi koheltaa kohtaukset läpi pienen budjetin kauhuelokuvista tutulla liioitellulla elekielellä. Heidän suorituksiaan seuratessa katsetta on vaikea irrottaa kellosta.

Vaatimattoman kyhäelmän lopussa seisoo opetus: ihmisten tulisi luopua kyynisyydestä ja taistella ilmastonmuutosta vastaan, mutta kuitenkin ilman terroria. Itse elokuva ei varsinaisesti kyynisyyttä vähennä.