Anastasia kotikatsomo

Animaatioelokuvamarkkinoiden ehdoton hallitsija on tietysti Walt Disney -yhtiöt. Disneyn koko illan piirretyt ovat jo vuosikymmenien ajan keränneet pienet ja vähän isommatkin katsojat valkokankaiden ja videoiden äärelle. Nyt Disney-yhtiöiden dominoivan aseman haastaa Twentieth Century Fox, joka palkkasi vuonna 1994 Foxin animaatiostudioiden luoviksi johtajiksi kaksi alan konkaria, Don Bluthin ja Gary Golmanin. Nyt näiden alalla jo lähes kolmekymmentä vuotta yhteistyötä tehneiden miesten tuottama ja ohjaama, käsittämättömän komea, koko illan animaatioelokuva, Anastasia, on saanut Suomessa videoensi-iltansa.

Tarina kertoo Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n tyttärestä. Hän elää lumotussa maailmassa keisarillisissa palatseissa. Vuonna 1916 Romanovit juhlivat sukunsa vallassaolon 300-vuotisjuhlaa. Juhlat keskeyttää julma varjo nimeltään Rasputin, joka on vaihtanut sielunsa paholaisen voimiin. Hän kiroaa Romanovit ja ennustaa että koko suku saisi surmansa mitä pikimmin. Ja kun vallankumous Venäjällä alkaa, pakenee leskikeisarinna yhdessä Anastasian kanssa palatsista erään pienen palvelijapojan avustuksella. Rasputin seuraa heitä mutta hukkuu Neva joen aaltoihin. Kohtalo puuttuu kuitenkin peliin, kun pakolaiset juoksevat liikkuvaan junaan, silloin Anastasia putoaa kyydistä ja katoaa ihmisjoukkoon. Isoäiti ei saa koskaan tietää, miten hänen pikku prinsessansa kävi. Kymmenen vuotta kuluu ja leskikeisarinna on luvannut maksaa kymmenen miljoonan ruplan palkkion sille, joka tuo hänelle Pariisiin hänen lapsenlapsensa.

Cinemascope-spektaakkeli

Don Bluthin ja Gary Goldmanin luoma Anastasia on ensimmäinen Cinemascope-formaattiin tehty piirroselokuva sitten vuonna 1959 valmistuneen Prinsessa Ruususen. Ja sen näyttävyys tietysti kärsii, kun se puristetaan videon kautta tv:n lasiselle kuvaruudulle. Anastasian kuvat ovat silti videollakin häkellyttävän kauniita ja ne kulkevat silmien editse hurmaten yksityiskohdillaan ja täyteläisyydellään. Ihmishahmot on animoitu niin huolellisesti, että ne suorastaan syttyvät eläviksi ja eräissä kohdin melkein unohtaa katsovansa animaatiota. Anastasian hahmo on kauneimpia, mitä olen piirroselokuvissa nähnyt ja hänen kasvonsa ovat piirroshahmollekin ihmeen ilmeikkäät. Elokuvan konna, Rasputin, on myös mitä ilkeimmällä tavalla iljettävän mielenkiintoinen ilmestys.

Taustoillaan Anastasia herättää keisarillisen Venäjän ja vuosisadan alun maailman henkiin niin syvätarkkana, että sitä jo pelkästään katselee silmät selällään. Ja kun elokuvan alun yllä tuulessa satava lumi on niin aidon oloista, että se saa vilun väreitä aikaan, voi sanoa että tekijät ovat todella onnistuneet. Tekniikaltaan Anastasia on siis aivan huippuluokkaa.

Anastasian tarina on tietysti satua ja sen historiallisetkin kiinnekohdat lähes täysin sepitteellisiä. Henkilökohtaisesti se ei minua pahemmin häirinnyt, mutta varmasti löytyy niitä, joita tällainen historian vääristely harmittaa. Satu on kuitenkin vain satua ja sellaisena Anastasia on ihan perinteinen kertomus, joka on tarkoitettu tietenkin lapsille, mutta kyllä tämän tarinan aikuinenkin kestää katsoa. Joltain osin Anastasia onkin mielestäni hieman aikuisempi tarina kuin odotin. Pikkutyttöihin tällainen prinsessatarina putoaa tietysti kuin uusi mekko Barbie-nukelle, mutta kyllä tämän voi vaikka raavas mieskin katsoa nolostumatta. Itselleni, vannoutuneena animaatio-elokuvan ystävänä, Anastasia oli videoltakin katsottuna mitä ilahduttavin kokemus.

Suomenkielinen versio

Anastasian alkuperäisversion ääninä esiintyvät mm. Meg Ryan, John Cusack, Kelsey Grammer ja Angela Landsbury. Suomenkielisen version toteutuksesta on vastannut alalla kunnostautunut tuotantotalo Verne ja tällä kertaa käännöksestä ja ohjauksesta on vastannut Annamari Metsävainio. Pääroolissa Anastasian äänenä kuullaan Petra Karjalaista, joka tunnetaan mm. tv-sarjasta Tähtilampun alla, ja Karjalainen on tehnyt myös muita dubbaustöitä animaatioihin. Dimitrinä puhuu Paavo Kerosuo, Sophiena Sinikka Sokka ja leskikeisarinna Mariena kuullaan itse Seela Sellaa. Pienenä koomisena lepakkona Bartokina on myös mukana Antti Pääkkönen, joka on tehnyt aiemmin mm. sellaisen loistavan ääniroolin kuin Disneyn Notredamin kellonsoittajan kertojan, klovni Clopan. Täytyy jälleen kerran vain kiitellä suomenkielisen version sujuvaa puhetta ja onnistunutta teknistä toteutusta.

Anastasia on siis mielestäni loistava piirroselokuva, joka kosketti niin sydäntä, silmää kuin korvaakin. Elokuva näet sisältää loistavia, tunnelmaan sopivia lauluja, kuten asiaan tietysti kuuluu. Musiikin sävellyksestä on vastannut David Newman ja alkuperäisistä sanoituksista Lynn Ahrens. Laulut on suomeksi sanoittanut tietysti Annamari Metsävainio ja näyttelijät itse laulavat ne osaavasti. Eli kaiken kaikkiaan Anastasia on mitä parasta piirroselokuvaviihdettä, jota Amerikan maalta voi vain odottaa. En voi kuin toivoa, että tämä Twentieth Century Foxin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva saa myös näin videolevityksessä samanlaisen suosion kuin mitä Disneyn tuotokset ovat vuosien saatossa saavuttaneet.