Visuaalinen tehosekoitus
Ensikatsomalta A Glimpse Inside the Mind of Charles Swan III muistuttaa nimeä myöten jonkinlaista Terry Gilliam ja David Lynch -hybridiä. Kun päähenkilö Charles Swan III esitellään, katsojat pääsevät animaation keinoin kirjaimellisesti kurkistamaan hänen mieleensä. Tyylillisesti kohtaus palauttaa vahvasti mieleen Gilliamin varhaiset Monty Python -välianimaatiot.
Lynchmäinen tunnelma syntyy paitsi Swanin hahmon fiftarihenkisyydestä ja elokuvan musiikista, myös omituisista jaksoista, joissa Swan yrittää käsitellä ahdistustaan mielikuvituksen keinoin. Välillä taistellaan naisista koostuvaa intiaaniheimoa vastaan, toisinaan pelastetaan ihana Ivana verenhimoisen natsin kynsistä myrkkyneulalla. Meno ei kuitenkaan missään vaiheessa karkaa erityisen surrealistiseksi.
Juoni on ohut ja yhdentekevä. Charles Swan III (Charlie Sheen) on menestyvä mainonnansuunnittelija, jonka elämä menee sekaisin, kun kaunis Ivana (Katheryn Winnick) jättää hänet. Eron vuoksi mainosmiehen luovuus alkaa tökkiä eikä töistä tule mitään.
Elokuva on vilpittömän kummallinen tekele, jonka outous ei kuitenkaan vaikuta erityisen väkinäiseltä. Joku voisi pitää tyylien sekamelskaa pelkkänä hyviksi havaittujen keinojen kierrätyksenä, mutta minä pidin sitä viihdyttävänä. Charles Swan III on pelkkää pintaa, mutta – yllättävää sinänsä – se tuntuu rehelliseltä. Ei teennäiseltä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Roman Coppola tunnetaan paremmin persoonallisen Wes Andersonin elokuvien apulaiskäsikirjoittajana. Melankolisella pohjavireellä varustetun tarinan puolesta elokuvan voi nähdä Andersonin teosten lähisukulaisena, vaikka ulkoisesti niissä ei ole paljoakaan samaa. Visuaalinen ilmaisu ei ole Andersonin elokuvien tapaan pakotettua, joten hahmoilla on tilaa hengittää – Charles Swanin manageria esittää muuten Bill Murray, yksi Andersonin luottonäyttelijöistä.
Pääosanesittäjä Charlie Sheen on tunnetusti viime vuosina kulkenut skandaalista toiseen, eikä ole niitä sen kummemmin sietänyt hävetäkään. Charles Swanin ja Charlien Sheenin ”hahmoista” löytää väkisinkin yhtäläisyyksiä, mutta merkittävät erot estävät elokuvaa vajoamasta tyhjänpäiväisen allegorian tasolle: Huumeita tai seksiä ei elokuvassa nähdä ja pulloakin kallistetaan kohtuudella, jos Miehen puolikkaisiin verrataan.
Seuraava:
Hätä ei lue lakia
Howard Hawksin suvereeni mestariteos on screwball-komedia parhaimmillaan ja elinvoimaisimmillaan.
Edellinen: Matkarakastajat
Hetkittäin hupaisa mutta vähän vaisuksi jäävä lentokoneaiheinen draamakomedia Almodóvarilta.