Vuosisadan naiset valkokangas

Mike Millsin toinen pitkä elokuva Beginners (2010) käsitteli hänen isäsuhdettaan, tällä kertaa fiktiiviseen käsittelyyn on noussut miehen suhde äitiinsä. 1970-luvun lopun Santa Barbaraan sijoittuva Vuosisadan naiset maalaa kuvaa sukupolvien välisestä kuilusta, jonka seinämistä muutosten aikakaudet ovat veistäneet entistä jyrkempiä. Melankolinen kasvutarina hahmottelee hetkiä, jolloin vanhempi ja lapsi voivat kohdata toisensa tasavertaisina ohi kiitävän hetken.

Dorothea Fields (Annette Bening) on kasvattanut poikansa Jamien (Lucas Jade Zumann) yksin. Teini-ikäisen edesottamukset saavat hänet kuitenkin pohtimaan omia valintojaan ja avartaakseen tämän maailmankuvaa hän turvautuu lisävoimiin. Avukseen hän saa värvättyä alivuokralaisensa, punkkari Abbien (Greta Gerwig) sekä Jamien ihastuksen ja parhaan ystävän Julien (Elle Fanning), ja he lupaavat esitellä Jamielle arkeaan. Kasvatusprojekti herättää myös Dorothean kiinnostuksen ympärillä muuttuvaan maailmaan ja saa hänet venyttämään tuttua elinympäristöään.

Jamie on Vuosisadan naisissa hiljainen tarkkailija, joka kuuntelee valppaana, kun naiset jakavat hänen kanssaan kokemuksensa ja tunteensa siitä, millaista on olla nainen. Kun hän välillä uskoo ymmärtävänsä vastakkaista sukupuolta, saa hän huomata, että he eivät taivu esimerkkitapauksisiksi teoriakirjojen sivuille. Eri sukupolvia edustavat naiset kertovat erilaisten merkkipaalujen ohittamisesta, mutta eivät koskaan muutu vain aikakautensa edustajiksi. Katsojille tarjotaan vain välähdyksiä heidän elämästään, aivan kuten Jamiellekin.

Naisten tähdittämään elokuvaan on valittu joukko valovoimaisia näyttelijöitä. Annette Bening on äidin roolissa loistavassa vireessä. Erikoisia ihmisiä ympärilleen keräilevä Dorothea on oikukkaan yllättävä henkilö, joka tarkkailee uteliaana ympäröivää maailmaa. Greta Gerwig on täynnä räjähdysherkkää energiaa, joka vaivoin kätkee Abbien alakuloisuutta muilta talon asukkailta. Elle Fanningin uhmakas teini taas piilottelee porvarillisia arvojaan, joista hän yrittää raivoisasti vapautua. Musiikista tulee eri hahmoja leimaava elementti, joka toimii oikopolkuna naisten ajatusmaailmaan ja arvoihin.

Vuosisadan naiset on hitaan elokuvan edustaja, joka tuo mieleen erityisesti Sofia Coppolan työt. Millsin ote on lämmin ja siitä välittyy hetkittäin aitoa iloa ja levollisuutta. Hauskasta dialogista huolimatta se on syvän melankolinen muistelmateos. Sukupolvien välillä pelon ja ilon aiheet vaihtuvat, mutta pohjimmiltaan tunteet pysyvät samoina. Valokuvamaiset hetket vangitsevat koskettavasti rakennetut yhteydet, joista kaikkia ei ole tarkoitettu kestämään läpi elämän.