Universumin kaiut – Kaija Saariahon musiikki valkokangas

Dokumenttielokuva Universumin kaiut – Kaija Saariahon musiikki kertoo erityisesti Ranskassa uraa tehneestä modernin musiikin säveltäjästä Kaija Saariahosta (1952–2023). Siinä seurataan kiehtovasti hänen kypsymistään yhdeksi maailman arvostetuimmaksi nykysäveltäjäksi. Dokumentin on käsikirjoittanut ja ohjannut Riitta Rask. Hän on luonut korkeatasoisen elokuvan, mikä välittyy lopputuloksesta kautta linjan. Rask kunnioittaa suuresti paitsi päähenkilöään myös katsojia, ja se jos mikä ilahduttaa erityisesti.

Kaija Saariaho on ollut suurelle yleisölle ehkä hieman tuntematon ja etäinen. Elokuva tuo tähän muutosta, sillä Saariaho kertoo dokumentissa työstään, teostensa taustoista ja elämästään. Hän tulee lähelle katsojaa ja koskettaa aidosti, mistä kasvaa elokuvan tärkeä, kantava elementti. Saariaho tuntuu tutulta, hän on kuin kuka tahansa meistä. Saariahon työtoverit ja perheenjäsenet ovat yhtä lailla kiinnostavia ja he täydentävät onnistuneesti kokonaisuutta.

Universumin kaiut nostaa esiin, miten Kaija Saariaho on suomalaisena naissäveltäjänä todellinen edelläkävijä, myös kansainvälisesti. Hänen tiensä säveltäjäksi ei ollut helppo, mutta hän jatkoi määrätietoisesti eteenpäin valitsemallaan alalla. Tämä kaikki saa aikaan tunteen, että Saariahon perintö säilyy ja ulottuu yhä laajemmalle.

Riitta Rask on luottanut elokuvassaan musiikin voimaan ja tuo Kaija Saariahon näkyväksi erityisesti hänen tuotantonsa avulla. Persoonalliset orkesteriteokset, kamarimusiikki, yksinlaulut, kuoromusiikki ja oopperat soivatkin poikkeuksellisen voimakkaasti, itselleen tilaa kahmien ja dokumentin vahvimman elementin luoden. Jopa ärsyttäen siinä määrin, että lopulta kokonaisuudessa on vaikea vastustaa niidenkään houkutusta. Elokuva herättänee uudenlaista kiinnostusta päähenkilönsä lisäksi myös Saariahon musiikkia kohtaan.

Universumin kaiut – Kaija Saariahon musiikki on kaikin puolin toimiva henkilökuva, johon kaivattua säröä tuo musiikki. Lopussa Kaija Saariahossa näkyy hänen sairautensa. Sitä ei kuitenkaan dokumentissa lähdetä avaamaan, ja hyvä niin. Fiilis on haikea ja jopa surullinen, mutta ennen kaikkea arvostava, toiveikas ja valoisa.