Tulikärpäsiä puutarhassa valkokangas

Jo loppukesästä 2008 Suomen ensi-iltansa saanut, vain yhdellä kopiolla teatterilevitykseen tuotu Tulikärpäsiä puutarhassa on Dennis Leen esikoisohjaus. Elokuva perustuu osittain ohjaajan omaan elämään ja on läheisesti sukua sellaisille amerikkalaisille laatudraamoille kuin Jäämyrsky, Magnolia ja American Beauty.

Näitä elokuvia yhdistää amerikkalaisittain keskivauraan perheen tai yhteisön pintasileän arjen kuvaus ja sen rikkova tapahtuma, joka yleensä on luonnonmullistus tai yllättävä tragedia. Pinnan alta kuoriutuvat kompleksit, traumat ja ahdistukset järisyttävät vakaalta näyttävää perheinstituutiota, ja unohdetut tai vaietut asiat saavat päivänvaloon tullessaan aikaan radikaaleja seurauksia.

Leen elokuvassa Michael (Ryan Reynolds) palaa kotiin äitinsä (Julia Roberts) valmistujaisjuhliin. Matkalla juhliin Lisa-äiti ja Charles-isä (Willem Dafoe) rysäyttävät puuta päin väistäessään sukulaispoikaa kadulla ja Lisa kuolee. Perheen yhteisen surun alla Michaelin muistot lapsuudesta sekä vahvasta suhteesta äidin pikkusiskoon Janeen (Emily Watson) ja vaikeasta isäsuhteesta nousevat pintaan. Perhesuhteiden problematiikkaan liittyvät myös Michaelin entinen vaimo Kelly (Carrie Anne-Moss) ja Janen perhe.

Elokuvassa vuorotellaan lapsuuden takaumien ja nykyhetken välillä. Päällimmäiseksi teemaksi nousee kohtuuttoman autoritäärisen ja tiukan isän ja katkeran Michaelin kireät välit, mutta muut perhesuhteet käydään myös tarkasti läpi. Molempien, Michaelin ja isän kirjailijanurat kehystävät näiden kahden keskinäistä valtataistelua aina Michaelin lapsuudesta saakka. Selvää on, että perhe on toisistaan huolta pitävä, rakastava yhteisö, mutta kipeitä tunteita tai epämukavia totuuksia mieluummin väistellään kuin kohdataan, ennen kuin on aivan pakko. Michael nostaa kapinallaan esiin pitkään vaiettuja asioita, mutta muillakin henkilöillä on sanansa sanottavana.

Michaelin mutkaton suhtautuminen lapsiin ja toisaalta Charlesin rakastava suhde tyttäreensä ja lapsenlapsiinsa on onnistuneesti kuvattu. Sillä kuvastetaan inhimillistä rakkautta, josta jokin jää katkeruuden vallitessa puuttumaan. Aikuiseksi kasvaneiden lasten ja heidän vanhempiensa rikkinäiseksi muovautunut suhde on hetkittäin kouraisevan tunnistettavaa. Lisasta puhutaan, tai ainakin häntä muistellaan pyhimysmäisenä hahmona ja täydellisenä äitinä, vaikka muunlaisiakin totuuksia paljastuu. Onneksi näin, sillä muuten pumpulimainen kuva jäisi vaivaamaan. Onnettomuudesta syyllisyyttä kokeva Janen poika surettaa.

Elokuvan nimi viittaa Robert Frostin samannimiseen runoon, joka saa elokuvassa kahtalaisia merkityksiä, sekä symbolisesti että käytännön kautta. Hieman naiivin tuntuisia ovat tulikärpästen tanssimiset pihamaalla ja paikoitellen myös henkilöiden suhteiden ja salaisuuksien purkamiset. Elokuvassa on hyvää jännitettä, se on laadukkaasti tehtyä draamaa, ja näyttelijöiltä ei voisi parempaa suoritusta toivoa. Ainoastaan Michaelia esittävä Ryan Reynolds ei kasva hahmonsa kokoiseksi. Silti Tulikärpäsiä puutarhassa päätyy lopulta turhan avoimeen lopputulokseen ja helpottaa taitavasti rakennettuja, ristiriitaisia suhteita asteen liian kepeällä tavalla.