Mad Money - Hulluna rahaa valkokangas

Mad Money – Hulluna rahaa veisaa työntekoon ja rahaan liittyen sellaisia virsiä, joista olisi taloustaantuman kynnyksellä voinut rakennella kiinnostaviakin kuvioita kommentaarina vekselitalouden ihmeellisestä maailmasta. Yhteiskunnalliset huomiot kuitenkin latistetaan likilaskuiseen juoneen ja elokuvan arvomaailma on lopulta melko lailla uskomaton.

Ylempää keskiluokkaa edustavan pariskunnan mies jää työttömäksi ja kun rahat käyvät vähiin ja velka kasvaa, joutuu rouva hakeutumaan töihin tai pramea tölli on laitettava myyntiin. Porvarihempolle oikea työ on kauhistus ja varsinkin se tosiasia, kuinka vähän rahaa rehdistä työstä keskuspankin siivojana saa. Niinpä hän keksii miten pankista saa varastettua tuhottaviksi tarkoitettuja seteleitä. Manööverinsä toteuttamiseksi hänen pitää vain suostutella pari apulaista pankin työntekijöistä. Ja sitten olisi millä mällätä entiseen ja jopa kiivaampaan tahtiin.

Joidenkin Coenin veljesten kaltaisten tekijöiden käsissä moisesta aihiosta olisi voinut sukeutua äkkiväärä komedia, jossa naiivit taulapäät puolivahingossa onnistuvat keksimään nerokkaan tavan nyysiä rahaa. Nyt koko konsepti on roolihahmoja ja näyttelijöitä myöten umpitylsä ja ideaton. Callie Khouri ei ole erityisen visionäärinen ohjaaja ja hänen uransa merkittävimmäksi meriitiksi jäänee Thelman & Louisen (1991) käsikirjoitus.

Mitäänsanomattoman tarinan ja toteutuksen rinnalla mättää näyttelijäkaarti, mikä heijastuu välittömästi komedian toimivuuteen. Pahiten riman alittaa pääosassa huseeraava Diane Keaton. Hänen roolisuorituksensa ryöstön pääjehuna muistuttaa vanhaa kulahtanutta tiskirättiä, josta on väkisin yritetty taitella fiiniä servettiä.

Pahin limbo on lopulta elokuvan kyseenalainen arvomaailma. Rehellinen työ on pahasta ja kuluttaminen on ihmisen tarkoitus. Ja tämän elämäntarkoituksen täyttämiseksi rötöstelykin on kaikin puolin sallittua. Juuri näin.