The Yes Men valkokangas

The Yes Men kertoo miehistä, jotka yrittävät parantaa maailmaa yksi jäynä kerrallaan. Elokuvan myötä Yes Men -liikkeelle kasvot antaneet Andy Bichlbaum ja Mike Bonanno selvittävät katsojalle lähtökohtiaan ja toimintatapojaan.

Miksei kritisointi saisi olla hauskaa? Jeesmiehet ovat elokuvassa kuin teinipoikia, jotka ovat löytäneet kepposilleen tärkeän kohteen. He ovat aktivisteja, jotka vastustavat omaa etuaan ajavia suuryrityksiä ja johtajia. Kettutyttömäisiin iskuihin kyllästyneelle avaavat Andy ja Mike erilaisen välineen vastarinnalle, jossa järjestelmää vastaan toimitaan sen omilla keinoilla. Satiirinen, jopa parodiamainen lähestymistapa saa erityisesti kyynisen katsojan nauttimaan olostaan. Dokumentissa keskitytään Maailman kauppajärjestö WTO:ta vastaan suunnattuihin temppuihin.

Tarina alkaa WTO:n sivustoa tyylillisesti jäljittelevästä Gatt.org -sivustosta, jolla Andy ja Mike suorittivat kauppajärjestön identiteetin korjauksen eli he paljastivat, mihin kyseiset pahantekijät todella uskovat. Jeesmiehinä he myötäilevät liioitellen WTO:n ideoita, kunnes alkuperäisestä ajatuksesta tulee surkuhupainen. Kaikki tahot eivät kuitenkaan huomaa sivuston satiirista juonnetta, vaan miehet saavat kutsuja erilaisiin virallisiin tilaisuuksiin. Dokumentin selkäranka ja samalla suurin anti perustuvat näiden tapahtumien ikuistamiseen.

Harmillisen kauan dokumentilla kesti saada Suomessa esitystilaa, sillä kotomaamme saa runsaasti huomiota ohjelmassa. Jeesmiehet vierailivat Tampereella vuonna 2001 Tulevaisuuden kuidut ja tekstiilit -konferenssissa, jossa he esittelivät WTO:n edustajina johtajan älypukua. Sen haaroista kohoaa ilmalla täytetty jättipenis valvontakameroineen. Miesten toiminnasta johtuen dokumentti onkin samalla älykästä komediaa. Katsojaa huvittaa jättimäinen fallossymboli, etenkin kun konferenssiyleisö ei tunnu huomaavan esityksen ironiaa.

The Yes Men on tyyliltään perinteinen dokumentti, joka tuo mieleen sekä tavoitteiltaan että kerronnaltaan Suomessa aiemmin esitetyn Super Size Me -elokuvan. Kuvaus on suurimmaksi osaksi toteutettu käsivarakameralla. Varsinaista haastattelijaa ei ole, vaan miehet puhuvat suoraan kameralle. Kenties samasta syystä dokumentin kerronta on toisinaan puuroutuvaa ja itseään toistavaa. Sanoman ydin olisi avautunut katsojalle ilman rautalangasta vääntämistäkin.

Viihdearvon lisäksi useasti palkitulla The Yes Menillä on myös sanoma sekä päämäärä. Liike haluaa kepposillaan kiinnittää laajan yleisön huomion maailman ongelmiin. Rattoisan ja ajattelemaan saavan kerronnan jälkeen loppukommentit hieman latistavat tunnelmaa. Järjestö on tuottanut itse dokumenttinsa, joten kriittistä otetta liikkeeseen on turha odottaa. Filmi on heidän keinonsa levittää näkemyksiään ja värvätä uusia jäseniä. Katsojan täytyykin propagandistisen jälkimaun siivittämänä pystyä itse ajattelemaan sekä maailmanjärjestöä että jeesmiehiä kriittisesti.

Dokumentti on tehty samassa hengessä kuin jeesmiehet kuvailevat tavoitettaan. Vallassa olevia kritisoidaan hymyillen ja keskisormi pystyssä. Dokumentin anti onkin siinä, että satiirisen vastarinnan tunnelma onnistutaan välittämään katsojalle.