Köyhää gangsterikaahailua

Taas kerran teattereihin saapuu uusintafilmatisointi, kuten viime vuosina on tapana ollut. Esikuvasta on jälleen kopioitu pinta ja tarina on pantu uusiksi. Lisäksi 1960-luvun kerrontaa on kiihdytetty hengästyttävään 2000-luvun malliin. Vuoden 1969 Italian Jobissa - tuolloin suomennettuna Riehakas ryöstö - seikkaili Michael Caine, nyt pääosaan on istutettu Mark Wahlberg

© 2003 Paramount PicturesItalian Job alkaa tehokkaalla ryöstöjaksolla Venetsiassa. Charlie Crockerin (Mark Wahlberg) johtama porukka ryöstää ovelasti kassakaapillisen kultaharkkoja keskellä kirkasta päivää. Keikka poikii iloiselle rosvojoukolle kymmeniä miljoonia. Joukossa on kuitenkin petturi Steve (Edward Norton), joka varastaa harkot ja tappaa porukan nestorin John Bridgerin (Donald Sutherland). Muu jengi selviytyy kuin ihmeen kaupalla ja he aloittavat petturin jahtaamisen. Mukaan kostoprojektiin saadaan vielä kuolleen kassakaappiekspertti Johnin tytär Stella (Charlize Theron), joka perii ryhmässä isänsä paikan. Stellan ja Charlien välille viritellään jonkinlaista romantiikkaakin.

Elokuvan on ohjannut F. Gary Gray, jonka tunnetuin teos on muutaman vuoden takainen Neuvottelija. Italian Jobia vaivaavat samat asiat kuin Neuvottelijaakin. Ohjaus on sujuvan tehokasta rutiinia, jossa henkilöhahmojen kehitys on hylätty kokonaan. Kaikki hahmot ovat vain karikatyyrejä, kuten tietokonenero Lyle (Seth Green) tai pommimies Left Ear (Mos Def). He määrittyvät vain ilmeisimpien ominaisuuksiensa kautta. Pommimies on räjäyttänyt kuulonsa ja nörtti väittää keksineensä Napsterin, tuon musiikkihakkerien taivaan. Tässä pinnallisessa ihmiskuvauksessa päähenkilöt jäävät täysin kasvottomiksi ja merkityksettömiksi. Heidän puolestaan ei tee mieli jännittää. Varsinkin Mark Wahlberg tekee lupaavan uransa tylsimmän roolin.

© 2003 Paramount PicturesItalian Jobin hahmot ovat kuin tietokonepelistä. Tilanne on sama juonikuvion kanssa ja ammuskelua sekä takaa-ajoa autoilla ainakin riittää - ja onhan se pelikin elokuvasta jo tehty. Uusintaversiossa ei ole ollenkaan jäljellä esikuvansa tyylittelyä. Italiassakin viivytään vain hetki, jonka jälkeen siirrytään kaupungeista tylsimpään, Los Angelesiin. 1960-luvun versio oli visuaalisesti mielenkiintoinen tanssivine Mini Coopereineen. Nyt myös visuaalinen ilme on kuin keskitason tv-sarjasta.

Vuoden 2003 Italian Job on vaisu seikkailujännäri, joka yrittää siirtää "guyritchiemäisten" lontoolaisgangstereiden viileän sanailun jenkkeihin. Siinä se ei onnistu, koska kaikki elokuvassa on liian persoonatonta ja keskinkertaista. Mielenkiintoisin kysymys onkin ehkä se, saako Lyle ostettua uudet huippustereot. Ai miksikö? No, niillä kun voi puhaltaa vaatteet naisen yltä! Ilmeinen nörtin päiväuni.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 4 henkilöä