Polkupyörävarkaat valkokangas

Wang Xiaoshuain Polkupyörävarkaat on isoille markkinoille suunnattu teos Kiinan "kuudennen sukupolven" ohjaajalta. Tarina on yksinkertainen ja kerronta realistista. Elokuvassa ei juurikaan tuhlata aikaa yhteiskunnallisten teemojen kehittelyyn, toisin kuin Vittorio De Sican Polkupyörävarkaassa (1948), johon Xiaoshuain elokuva löyhästi pohjaa.

Tarinassa seurataan kahden pojan ja yhden polkupyörän poukkoilevaa menoa Pekingissä. Guei (Cui Lin) saa töitä kuriirifirmasta, josta hän saa lainaksi polkupyörän. Päivää ennen kun hän pystyisi lunastamaan kulkupelin itselleen, pyörä varastetaan. Toinen päähenkilö Jian (Li Bin) ostaa pyörän kirpputorilta ja pitää sitä omanaan. Poikien välille kehittyy konflikti, jossa molemmat ilmoittautuvat kaksipyöräisen oikeaksi omistajaksi.

Kahden päähenkilön välille yritetään rakentaa maalaispoika-suurkaupungin kasvatti -vastakohtaparia, joka ei kuitenkaan kanna loppuun asti. Maalaispojasta on tehty lähinnä avuton ressukka, joka ei kykene ilmaisemaan itseään. Kaupunkilaissälli taas on menestyvä porukan keskipiste. Elokuvan keskeinen teema on tiivistetysti se, että toinen pojista tarvitsee pyörää saadakseen pitää työpaikkansa ja toinen säilyttääkseen asemansa kaveripiirissään. Pyörästä tulee välineenä koko elokuvan keskipiste, mutta valitettavasti ohjaaja Wang Xiaoshuai ei sido tapahtumia kunnolla mihinkään. Esimerkiksi Kiinan sosiaalipoliittisen tilanteen käsittely on aivan liian vähäistä. Elokuvassa on muutamia heikkoja yrityksiä sitoa kokonaisuus kertomaan jotain ihmisyydestä ylipäätään, mutta yritykset jäävät torsoiksi. Ohjaaja tyytyy näyttämään, kuinka karua elämä Pekingin kaduilla saattaa olla ja unohtaa samalla varsinaisen analysoinnin.

Juonirakenne perustuu toistuviin pyörävarkauksiin, joissa osapuolet hankkivat omaisuuttaan takaisin. Käytännössä tämä tarkoittaa useita takaa-ajokohtauksia, joita ei motivoida ilmeistä tasoa enempää. Juonta on myös yritetty elävöittää enigmaattisilla naishahmoilla. Välillä pikkukujien kuvaus on kuitenkin hyvin mukaansatempaavaa ja paikalliset erityispiirteet otetaan kuvastossa huomioon mainiosti. Katujen syke on paikoin lähellä sitä, mihin Tran Anh Hung ylsi elokuvassaan Riksakuski (1995).

Polkupyörävarkaat-elokuvan vahvuus on katukuvasto, mutta kokonaisuus polkee paikallaan ja jää valitettavan latteaksi. Tapahtumien syntyalustaa ei vaivauduta tutkimaan tarpeeksi seikkaperäisesti, mikä saa elokuvan tuntumaan paljon pidemmältä kuin se on. Mainittakoon kuitenkin, että elokuva voitti Berliinin elokuvajuhlilla Hopeisen karhun ja molemmat pääosanesittäjät palkittiin parhaina uusina tulokkaina.