Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi valkokangas

Konventionaaliseen seesteiseen vanhuuteen sopeutumaton Allan (Robert Gustafsson), joka tuli tutuksi elokuvassa Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi (2013), on nyt vuoden vanhempi, mutta ei yhtään rauhallisempi satavuotias.

Vietettyään Balilla vuoden verran lomaa ja hyvin ansaittuja eläkepäiviä alkaa levottomuus jälleen vallata Allanin (Robert Gustafsson) ja tämän ystävän Juliuksen (Iwar Wiklander) mielen. Satayksivuotissynttärit paratiisissa saavat jäädä viimeisiksi. Balilta lähdetään häntä koipien välissä, kun ensimmäisessä elokuvassa saatu rahalaukku alkaa ammottaa tyhjyyttään. Uudeksi rahasammoksi kaavaillaan makoisaa Neuvostoliiton aikaista kansanlimonadia, josta myös CIA on kiinnostunut.

Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi -elokuvan toinen ohjaaja ja käsikirjoittaja Felix Herngren tunnetaan varmasti parhaiten roolistaan Solsidanin Alexina. Aisaparinaan Felixillä on velipoika Måns Herngren. Käsikirjoitustiimissä on ollut mukana myös Hans Ingemasson, joka oli kirjoittamassa Herngrenin veljesten ohjaamaa elokuvaa Varannan vecka (2006) ja on myös ohjannut jaksoja Solsidaniin. Satavuotias ja Satayksivuotias -elokuvat perustuvat Jonas Jonassonin kirjoihin.

Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi on käsittämättömän huono jatko-osa varsin pirteälle ja hauskalle ensimmäiselle osalle. Juonesta ei juurikaan kannata puhua, sillä elokuva on auttamattoman sekava kokoelma mukamas hauskoja sattumuksia, jotka eivät todellakaan naurata. Lisänä nähdään typeriä ja jonninjoutavia sivuhahmoja, jotka ovat omiaan vain sekoittamaan pakkaa entisestään.

Ensimmäisestä elokuvasta tuttuun tapaan Allanin vaiheita kansainvälisenä vakoojana ja maailmanhistorian käänteiden silminnäkijänä käytetään hyväksi yrityksessä punoa jonkinlaista punaista lankaa, mutta koko hommasta paistaa läpi silkka rahastuksen maku. Jos kyseessä olisi komedia, voisi sen nimeksi laittaa vaikka Hei me rahastetaan! Fy fan, sanon minä.