Sanctum valkokangas

Sanctum on niitä elokuvia, joita ei olisi tehty ilman 3d:tä. Taustatekijänä projektissa on ollut 3d:n kiivas puolestapuhuja James Cameron, jonka Avatar näytti miltä kolmannen ulottuvuuden mukaan ottaminen parhaimmillaan näyttää. Cameron on myös vastustanut 3d:n halpaa gimmick-käyttöä ja painottanut tarinankerronnan tärkeyttä elokuvassa kuin elokuvassa.

Siksipä onkin outoa, että Alister Griersonin ohjaamassa Sanctumissa ei muuta pointtia tunnu olevan kuin luolasto- ja vedenalaisten maisemin näyttäminen 3d:nä, ja että elokuva on surkeimmillaan juuri perusasioissa kuten kerronnassa ja näyttelyssä. Tarinan pohjustaminen on pakkopullaa ja saa pelkäämään, onko koko elokuva yhtä huono kuin sen alku. Kuvakerronta on alkeellista, samaten kuin 3d:n käyttö, mikä taas saa miettimään paljonko 3d pahimmillaan rajoittaa ilmaisua. Tekniikka ei ole kaikki kaikessa, sillä kamerat ovat samat, joita Cameron käytti Avatarissa. Näyttely on yhtä piinallisen huonoa kuin näyttelijöiden suustaan päästämä dialogi. Dialogissa pulautetaan ulos hahmojen kokemat tunteet niin, ettei varmasti mitään jää rivien väliin tulkittavaksi.

Mutta kun tarina lähtee käyntiin, elokuva onneksi paranee dialogin vähetessä ja toiminnan lisääntyessä. Joukko seikkailijoita jää hirmumyrskyn takia loukkoon valtavaan luolastoon Papua-Uudessa-Guineassa ja ainoa mahdollisuus poispääsyyn on suunnata tutkimattomalle osuudelle luolastossa. Kehnot ja yksiulotteiset hahmot vievät elokuvan tehosta paljon pois, kun konfliktitilanteissa ei heidän kohtaloistaan jaksa paljoa välittää. Yksittäinen valopilkku on Richard Roxburghin esittämä suorapuheinen sukeltajapomo Frank, joka ottaa ohjat käsiinsä ja jonka suhde poikaansa antaa elokuvalle teeman.

Loppupuolella on myös tehokkaita ja klaustrofobisia kohtauksia, kun joukkio matkaa kohti pelastusta ahtaissa luolastoissa ja veden alla. Yksi happipullo, kaksi miestä -tyyppisiä, ihmisluonnon pohjamutia luotaavia tilanteita ei sentään ole onnistuttu ryssimään. Samaten 3d:n käyttö maisemakohtauksissa on paljon toimivampaa ja hienovaraisempaa kuin elokuvan alkupuolella. Näistä plussapuolista huolimatta kokonaisuus jää pahasti pakkasen puolelle.