R.M.N. – Kylmä talvi valkokangas

Romanialainen Cristian Mungiu on tunnettu elokuvistaan 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (2007), joka voitti Cannesin elokuvajuhlien arvostetun pääpalkinnon Kultaisen palmun, sekä Yli vuorten (2012) ja Valmistujaiset (2016). Mungiun uusin elokuva R.M.N. oli jälleen ehdolla Cannesin elokuvajuhlien Palme d’Or -kilpasarjassa, mikä kertoo ohjaajan arvostuksesta.

Voiton Cannesissa vei 2022 Ruben Östlundin ohjaama ja käsikirjoittama Triangle of Sadness, joka nähtiin myös Suomessa valkokankailla. Olisikin toivottavaa, että arvostettujen elokuvajuhlien ohjelmistoa nähtäisiin laajemminkin elokuvateattereiden tarjonnassa myös meillä. Laskelmoidut megablockbuster-rahantekotuotteet kun harvoin ovat kaikkein mielenkiintoisimpia elokuvia, siinä missä Sundancen, Cannesin, Venetsian, Toronton ja Berliinin kilpasarjoissa nähtävät elokuvat ovat.

Mungiun ohjaama ja käsikirjoittama R.M.N. sijoittuu pieneen kyläyhteisöön Romanian Transilvaniassa. Yhtä hyvin voitaisiin olla jossain päin Savoa, tai missä vain hieman syrjässä suurimmista metropoleista. Elokuvan nimi tarkoittaa lääketieteellistä kuvantamistutkimusta. Potilaana on yhteisö.

Matthias (Marin Grigoire) on Saksassa töissä teurastamossa. Kun arrogantti päällysmies erehtyy kutsumaan Matthiasta laiskaksi mustalaiseksi, mies tulistuu tästä sen verran, että vetää esihenkilöä muitta mutkitta pataan, riisuu työvaatteensa ja lähtee takaisin kohti kotikontuja Romaniassa. Mustalaiseksi kutsuminen on romanialaiselle verinen loukkaus.

Kotona transilvanialaisessa kylässä Matthiasta odottaa hänen pieni poikansa ja vaimo, jonka kanssa Matthias ei ole enää parisuhteessa. Kylässä asuu myös Matthiaksen rakastajatar Csilla (Judith State) sekä huonokuntoinen isä, jonka päästä löydetään kasvain. Matthiaksen poika näkee elokuvan alussa metsässä jotain pelottavaa ollessaan matkalla kouluun, eikä pysty kertomaan asiasta kenellekään. Elokuvassa ei kuitenkaan keskitytä ratkomaan tätä mysteeriä.

Matthiaksen saapuessa kotiin poika vaikuttaa täysin mykältä ja sulkeutuneelta. Lapsi kaipaa tukea ja turvaa isältään, jolla ei ole antaa muuta kuin perinteinen machomiehen malli. Joskus sekin toimii, kuten silloin kun isä lähtee saattamaan poikaansa kouluun haulikko kourassa. Pienellä miehellä on turvallinen olo, mitään pahaa ei voi sattua, kun pitää isää kädestä kiinni ja tällä on pyssy matkassa.

Kylää riivaa työttömyys ja näköalattomuus, ainoastaan paikallinen leipomo palkkaa lisää väkeä, mutta sen maksama minimipalkka ei paikallisia työttömiä motivoi. Suurin osa kynnelle kykenevästä työvoimasta on lähtenyt Saksaan töihin. Leipomo joutuukin palkkaamaan työvoimaa muualta, jopa ulkomailta, mikä aiheuttaa närää kyläyhteisössä. Pari Sri Lankasta asti palkattua miespuolista työntekijää herättävät kylän asukkaissa pelkoa ja inhoa, sekä myös vihaa.

Leipomoa aletaan boikotoida, sillä vieraat, tummat kädet ovat koskeneet meidän leipiimme ja nyt ne ovat saastaisia, tuumivat kyläläiset. Ja tuumaavat samalla, että nehän vievät meidän työpaikkamme, ne samat työpaikat, jotka eivät paikallisille oikein tunnu kelpaavan, kun töistä ei makseta tarpeeksi. Tukiaisillakin kun pärjää jotenkin. Kyläkokouksessa joku kehtaa huomauttaa, että ovathan meidänkin miehemme töissä Saksassa, ulkomailla, mutta se on kuulemma aivan eri juttu. Kokous menee toinen toistensa päälle huuteluksi ja käsirysyksi.

Mungiu ei ota kantaa eikä alleviivaa. Hän näyttää meille, läpivalaisee kuin sanoen: katsokaa, tällaisia te sitten olette, te omahyväiset, ennakkoluulojen ja pikkusieluisuuden riivaamat ihmiset, jotka uskotte oman totuutenne olevan aina ainoa ja oikea. Tulkinta jätetään katsojalle, mitään ratkaisua ei tarjota, sillä ehkä sellaista ei olekaan.

Matthias ei löydä enää paikkaansa yhteisössä, perinteinen machomiehen rooli ei tunnu enää toimivan. Matthias ei myöskään tiedä, miten hänen tulisi suhtautua siihen, että Csilla suhtautuu myötämielisesti muualta tulleisiin työntekijöihin, jotka vaikuttavat olevan aivan kelpoja ihmisiä. Matthiasta ja Csillaa vetää yhteen biologia, luonnon laki, seksuaalinen vetovoima.

Mungiu näyttää kahtiajakautuneen Matthiaksen maailman peräkkäisillä kohtauksilla. Ensimmäisessä miesporukka ajaa takaa kiljuvaa sikaa, jonka he aikovat teurastaa puukolla. Seuraavassa kohtauksessa Csilla soittaa selloa, juo punaviiniä ja kuuntelee klassista musiikkia CD-soittimesta. Arkaainen ja moderni ovat molemmat läsnä, mutta synteesiä ei tunnu rakentuvan.

Mungiun uusin elokuva herättää ajatuksia, mutta tuskin onnistuu ravistelemaan ketään hereille, jos ajatukset ovat lukkiutuneet samalle uralle. Maailma tuntuu olevan täynnä kriisejä ja uhkia, ja tuntemattoman edessä me usein käännymme sisäänpäin ja sulkeudumme. Yhteisöstä haetaan voimaa silloin, kun vaara tuntuu uhkaavan joka puolelta ja ympäröivä maailma tuntuu muuttuneen liian monimutkaiseksi. Se on perin inhimillistä käytöstä, ja samat käytösmallit taitavat löytyä monilta muiltakin ihmisapinoilta. Porukassa on voimaa, vaikka marssittaisiin alas kallionkielekkeeltä.

Elokuvan hienovarainen sanoma – jos sellainen halutaan löytää – lienee se, että tarvitsemme yhteistyötä, joka ylittää keinotekoiset rodulliset, uskonnolliset, etnonationalistiset ja kielelliset rajat. Muuten toinen toistemme kyräilylle ja poissulkemiselle ei näy loppua. Asia korostuu Euroopan maantieteellisellä alueella, joka on todellinen kansojen ja kielten tilkkutäkki.

Elokuvassa puhutaan viittä eri kieltä. Romaniassa vähemmistönä olevat unkarilaiset syrjivät muitta mutkitta muualta tulleita näkemättä tässä mitään ristiriitaa. Eri uskontoja riittää, ja lipevät ja omahyväiset papit hyödyntävät ihmisten epävarmuutta ja fobioita tyrkyttämällä sitä taatusti ainoaa oikeaa uskoa ja totuutta. Eri kansallisuuksia, vai pitäisikö sanoa heimoja, Romaniassa riittää. Elokuvan hilpeintä antia on kylien välinen jääkiekkokahakka, joka muistuttaa elävästi klassikkoelokuvaa Lämäri (Slap Shot, 1977). On hyvä, että Mungiu löytää edes jotain humoristista kaiken synkkyyden keskeltä.

R.M.N. on vaikuttava kokemus, vaikkakin sen teemojen moninaisuus syö hieman kokonaisuutta. Elokuvan lopusta voi olla montaa mieltä, itselleni se ei täysin auennut. Elokuvan pääpari Matthias ja Csilla kohtaavat lopussa, mutta mikään onnellinen lopetus se ei ole. Csilla pyytää anteeksi, mutta mitä?