Pirates! valkokangas

Wallace ja Gromit -savianimaatioillaan maailman valloittanut brittiläinen Aardman-studio on viimeiset reilut puolitoista vuotta satsannut mielettömästi mies- ja naistyövoimaa uuden elokuvansa tekoon. Kyseessä on perinteisellä stop motion -tekniikalla lähes kokonaan toteutettu 3D-animaatio Pirates!, jonka nimi on tylsästi jätetty suomentamatta siitäkin huolimatta, että elokuvaa levitetään suomeksi dubattuna.

Joukko jonninjoutavia merirosvoja johtajanaan punapartainen ja suurisuinen Piraattikapteeni päättää osallistua jokavuotiseen ”paras merirosvo” -kisaan. Palkintojahti ei vain ota tuulta alleen. Toilailuun taipuvaiset ja kinkkua rakastavat piraatit onnistuvat yllättäen saamaan saaliikseen tiedemiehen, itsensä Charles Darwinin, joka haluaa viedä Piraattikapteenin oudon papukaijan Lontooseen osallistuakseen ”vuoden tiedemies” -kilpaan. Piraattiporukka päättää lähteä kotikonnuilleen ja uhmata henkensä kaupalla kauheaa kuningatar Viktoriaa, joka vihaa merirosvoja.

Aardman on tyylilleen uskollisena tehnyt valtavan urakan ja onnistunut jälleen kerran saamaan hahmoihinsa sellaista eloa, jota tietokoneanimaatioista harvemmin löytää. Hauskojen yksityiskohtien runsaudessa ja rujojenkin detaljien rikkaudessa Aardman on alallaan lähes lyömätön. Kuten studion edellisissäkin pitkissä animaatioissa – esimerkiksi Kananlennossa (2000) ja elokuvassa Wallace & Gromit – kanin kirous (2005) – Piratesissakaan juonenkäänteet eivät aivan yllä teknisen tuotannon tasolle. Käsikirjoitusta vaivaa epätasaisuus ja yhdentekevää kohellusta on tässäkin elokuvassa tyhjäkäynniksi saakka. 3D on melkoisen turhaa lisämaustetta, elokuvaa katselisi yhtä hyvin vanhana kunnon 2D:nä.

Aardmanin yksityiskohtainen tyyli sopii mielestäni paljon paremmin lyhäreihin kuin kokopitkään elokuvaan. Pirates!-elokuvassakin on suorastaan ”liikaa tavaraa”, jotta se toimisi saumattomasti hajanaiselta vaikuttavan poukkoilun sijaan. Animaatiossa on toki useita aivan loistavia kohtauksia, mutta tarina kokonaisuudessaan ei lähde lentoon. Alkuperäinen englanninkielinen sanaleikittely, jota elokuvassa epäilemättä piisaa, ei käänny aina suomeksi ja verbaalivitsit maistuvat usein latteilta.

Piratesissa viehättää ennen kaikkea sen absurdi anarkistisuus ja aikuisempi ote, joka tuo elävästi mieleen Monty Python -elokuvat. Elokuvan heikkouksista huolimatta aikuinenkin katsoja saa animaatiosta paljon irti. Nuoremmat varmaankin nauttivat hassuista hahmoista ja vauhdikkuudesta. Kyllä tämä nyt yhden Jack Sparrow’n viimeaikaiset seikkailut puoshaan mitalla päihittää.