Kananlento valkokangas

Inkku (Ona Kamu/Julia Sawalha) tovereineen haluaa paeta rouva Piipun (Riitta Havukainen/Miranda Richardson) pitämältä kanafarmilta. Pakosuunnitelmille antaa pontta ahneen omistajan suunnitelma lahdata siivekkäät kanapiiraitten täytteeksi. Farmille singahtanut korskea kukko Roki (Santeri Kinnunen/Mel Gibson) lupaa opettaa kanat lentämään.

Turhaan saa epäillä, että Aardman-studioitten allianssi Hollywoodin DreamWorksin kera olisi tylsyttänyt brixtolilaisten hienoa animaatiotyyliä. Oscar-palkintoja Wallace & Gromit -elokuvillaan kahminut Nick Park kumppaneineen on vedossa jälleen. Esimerkiksi elokuvan piirakkakone on hulvaton lisä Aardmanin masiinahirviöihin: toisesta päästä kana sisään ja toisesta piiras ulos!

Kananlennossa ihmisen ja eläimen suhde ei ole toverillisen hauska kuten aiemmissa Aardmanin elokuvissa. Kanafarmi on kammottava keskitysleiri, omistajarouva on kylmäkiskoinen, verenhimoinen ja laskelmoiva. Savianimaatiosta puhuttaessa on vaikea kuvitella, että mieleen tulisi Roberto Benignin La Vita é bella, mutta niin vain käy. Sorrettujen selviytymistarinassa on paljon hauskaa kohellusta. Silti samalla saa liikuttua. Kanat saavat katsojat puolelleen pyrkimyksissään parempaan elämään vihreillä niityillä.

Viihde antaa voimaa

Inkku ja Roki ovat tarinan pääpari: järkevä ja päättäväinen kana vastaan hällä väliä -tyylinen haihattelijakukko. Kananlennosta löytyy toimintaa, jännitystä, slapstick-huumoria ja romantiikkaa. Perinteinen populaarielokuva siis. Elokuvan tanssikohtauksen voi nähdä viihteen puolustuksena. Roki houkuttelee kanat kuuntelemaan radion svengaavaa musiikkia. Inkku vastustelee, mutta Rokin mielestä tanssi auttaa kanoja jaksamaan pakoponnisteluissaan. Ja kuinka käykään kanoilta jive? Ihmeellinen on hahmojen elävyys ja liikkeen määrä valkokankaalla, kun tietää että nukkeja on täytynyt liikuttaa 24 kertaa sekunnin filmipätkää varten.

Lehdistölle näytettiin suomenkielinen versio, jonka äänet suoriutuvat tehtävistään moitteettomasti. Parissa kohdassa repliikit tuntuivat hukkuvan taustamusiikin alle, joten miksausta voisi hieman ruuvata vielä. Erityisen mieleen jäi Tapani Perttu vanhana sotahulluna Marski-kukkona ja Rinna Paatso oli loistava tyhmänä Typynä. Ilkeät helsinkiläiset vaan aina jaksavat turkulaisia mollata. Tottakai joukon vähä-älyisin on laitettu puhumaan Turun murretta. "Lähtik se lomal?", Typy kyselee iloisesti, kun rouva Piippu kaappaa yhden kanoista ruokapöytäänsä.

Mielenkiintoista, että savikanat voivat saada täysikasvuisenkin katsojan eläytymään elokuvaan. Kananlento näin kuitenkin teki.