Paranormal Activity valkokangas

Elokuvia katsotaan eri tarkoituksissa ja alusta asti yksi niistä on ollut itsensä pelottelu. Epämiellyttävien asioiden seuraaminen turvallisen välimatkan päästä kuulunee ihmisen perustarpeisiin siinä missä vaikka sadunomaisiin romansseihin samaistuminenkin. Kauhuelokuville riittää tilausta, vaikka netistä löytyisi taatusti ihan oikeasti iljettävää katsottavaa yli kenenkään tarpeiden.

Ensikertalaisen Oren Pelin ideoima Paranormal Activity kalastelee samoilla vesillä kuin taannoinen menestyselokuva Blair Witch Project (1999). Alun perin vuonna 2007 Screamfest-kauhuelokuvafestivaalilla ensi-iltansa saanut teos tulee nyt kansainväliseen teatterilevitykseen hieman alkuperäisestä muunneltuna versiona. Olemattomalla rahasummalla toteutettu, erityisen pelottavaksi toitotettu teos on ilmeisesti myös historian toistaiseksi tuottoisin elokuva. Jatko-osa on luonnollisesti jo suunnitteilla.

Yhdellä kameralla viikossa taltioitu elokuva kertoo keskiluokkaisesta pariskunnasta, joka dokumentoi öisin talossaan kuuluvia outoja ääniä, esineiden siirtymistä, itsestään ilmestyviä jalanjälkiä ja niin edelleen. Juju on siinä, että teos on kuvattu siten kuin nauhat olisivat aitoja. Tapahtumien jättäminen katsojan mielikuvituksen varaan onkin kieltämättä tehokas ratkaisu. Ohjaaja Peli myös näkee vaivaa luodakseen illuusion arkisesta todellisuudesta.

Valitettavasti elokuvan todenperäisyyteen on mahdoton eläytyä – siitä pitävät huolen pökkelöt amatöörinäyttelijät ja lapsellinen hölynpöly demoneista ja pahoista hengistä. Kotivideossa käsikirjoituksen virkaa toimittaa viitteellinen kertomus naispäähenkilöä lapsuudesta asti vainonneesta oliosta. Tapahtumien syillä ja seurauksilla ei juuri ole väliä: pariskunnan pitää esimerkiksi jäädä taloon, koska paikallinen manaaja sattuu pahaksi onneksi olemaan tapahtumahetkellä ulkomaanmatkalla!

Paranormal Activity ei ole elokuvaa, vaan halpahintaista rahastusta ihmisen alimmilla vieteillä. Tällainen säikyttely ei vaadi paljoa niin tekijältä kuin katsojiltakaan. Sitä paitsi jo mainittu ”Blairin noita” toimi minusta paljon paremmin, sillä sen pimeä metsä oli ympäristönä pelottavampi ja näyttelijät oikeasti säikähtäneen oloisia. Elokuvan ympärille oli myös luotu huomattavasti onnistuneemmin toden tuntua. Ja olihan arvostelijakin tuolloin kriittiset 10 vuotta nuorempi…