Pako muurin takaa valkokangas

Ennen Berliinin muurin murtumista 1989 ja Saksojen yhdistymistä 1990 itäsaksalaiset elivät visusti omalla puolellaan DDR:ssä pelätyn Stasin valvomina. Saksojen välinen raja oli maailman vartioiduimpia ja maan asukaslukuun suhteutettuna Stasi oli maailman suurin salainen poliisi. Moni itäsaksalainen koki jääneensä väärälle puolelle rajaa ja yritti paeta länteen. Tuhannet onnistuivat mutta useille kävi myös huonosti, sillä rajaa valvovilla sotilailla oli lupa ampua pakoa yrittävät. Lukuisat pakenijat jäivät lisäksi kiinni jo paon valmistelussa ja seurauksena oli pitkä vankeustuomio.

Vaikka Itä-Saksassa ei eletty surkeimmassa kurjuudessa, valtiovallan harjoittama valvonta ja kansalaisten elämän tiukka rajoittaminen oli monille liikaa ja länteen yritettiin loikata mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla. Yhdessä tunnetuimmassa paossa kaksi itäsaksalaista perhettä lensi omatekoisella kuumailmapallolla Länsi-Saksan puolelle 1979. Nyt tästä uskomattomasta tarinasta on tehty elokuva Ballon, joka on Suomessa nimetty hivenen harhaanjohtavasti Pako muurin takaa. Saksojen yhteydessä muuri viittaa hyvin konkreettisesti Berliinin muuriin, mutta elokuvassa ei ole lainkaan kyse tästä muurista tai sen ylittämisestä vaan lähinnä rautaesiripun takaa pakenemisesta.

Elokuva kertoo Strelzykin ja Wetzelin perheiden pakotarinan keskeiset kohdat jännityselokuvan muottiin puettuna. Tunnelma on tiivis ja kokonaisuus sikäli toimiva, että riittävä intensiteetti syntyy vaikka tarina lopputulemineen olisi jo entuudestaan tuttu. Tyylillisesti kerronta on kuitenkin kaksijakoinen. Kuvakerronnan estetiikaltaan elokuva on totuttua saksalalaista realismia, mutta musiikki on kuin suoraan Hollywoodista. Osoittelevalla musiikilla tarinan jännityselementtiä alleviivataan kuin keskinkertaisessa kauhuelokuvassa. Kerronnan tyyliratkaisua voi vain ihmetellä, sillä itse tarinassa on jännitystä ja kiehtovuutta tarpeeksi ilman tarpeetonta ja osoittelevaa alleviivaamista.

Parhaimmillaan elokuva onkin varsinaisen jännitysjuonensa ulkopuolella kuvatessaan itäsaksalaisten elämää alituisessa valvonnan ja seurannan pelossa. Vainoharhaisuuteen on DDR:ssä ollut perusteensa, sillä Stasin ilmiantajia oli kaikkialla ja luottamus vaati hyvin henkilökohtaisia ihmissuhteita.

Stasin pyörittämää urkintayhteiskuntaa on elokuvan saralla avattu ehkä yllättävänkin vähän suhteessa siihen, ettei valvonta ole kadonnut maailmasta mihinkään, korkeintaan se on muuttanut hieman ilmenemismuotojaan. Vaikuttavan Muiden elämän (2006) jälkeen Ballon on niitä harvoja elokuvia, jotka ovat avanneet DDR:n valtiollisen valvontakoneiston koko yhteiskuntahierarkian läpäissyttä luonnetta.

Niin uskomaton kuin Ballonin tarina onkin, elokuvan kantava voima piilee niissä pienissä hetkissä, joissa onnistutaan avaamaan itäsaksalaisten arkea. Tämä auttaa myös hahmottamaan länteen loikanneiden motiiveja, jotka nykyisyydestä käsin voivat tuntua kovin ilmeisiltä, mutta aikanaan yhteiskunnassa, jossa tiedonsaanti oli rajattua ja kaikki valvottua, hengenvaaralliseen yritykseen ei ryhdytty kepein aatoksin.

Ballon – Pako muurin takaa on jännityselementein höystetty kurkistus maailmaan, jossa vielä joitakin vuosikymmeniä sitten osassa Eurooppaa elettiin. Eletty ja koettu historia on hyvä pitää mielessä myös nykyisyyttä eläessä ja varsinkin tulevaisuuteen katsottaessa.