Ketään ei jätetä yksin
Oskari Sipolan uusi musiikkielokuva saapuu myöhästyneiden hellesäiden saattelemana. Keskikesän lämpöä hehkuva elämänmakuinen Ollaan vapaita on tarina perheistä sekä elämän valinnoista. Käsikirjoituksesta vastaa palkittu kirjailija Tua Harno.
Teatterilavastaja Selja (Maria Ylipää) on ostamassa asuntoa miesystävänsä Tomin (Peter Kanerva) kanssa. Boheemin kommuunielämän hylkääminen on kuitenkin naiselle kova pala. Kämppäkavereista Henristä (Riku Nieminen) ja Iisasta (Pihla Maalismaa) kun on pitkän ystävyyden aikana tullut Seljalle kuin toinen perhe. Yllättäen naisen elämään saapuu 16-vuotias Leo (Johannes Brotherus), jonka Selja luovutti adoptioon teini-ikäisenä. Tulevaisuuden suunnitelmat asettuvat uuteen valoon, kun Leo ihastuu Seljan vapaaseen ja huolettomaan elämäntyyliin.
Esikoisromaaninsa Ne jotka jäävät tavoin Harno on jälleen siirtymiskysymysten äärellä. Tarina käsittelee päähenkilönsä kautta niitä vaatimuksia, joihin kolmenkympin ikäkynnyksen ylittänyt Selja joutuu vastaamaan. Tasainen perhe-elämä insinöörimiehensä kanssa tuntuu päämäärältä, johon yleinen tendenssi enemmän pakottaa kuin oma halu houkuttaa. Myös teini-iän loppupuolella oleva Leo on päätösten äärellä tulevaisuutensa kanssa.
Omien valintojen pohdinta elämän risteyskohdassa saa tukea elokuvan laajemmasta perhetematiikasta ja monipäisestä hahmokatraasta. Seljalle siirtymä eteenpäin tarkoittaa vanhan perheen hylkäämistä. Päämäärätietoinen Leo puolestaan löytää äitinsä kommuunista uuden perheen ottovanhempien avioeron keskellä. Tarinan sanoma on lopulta kuitenkin hyvin toiveikas: ketään ei tulisi jättää yksin.
Tarinan ydinkysymyksiin Harno tarjoaa varsin mutkattomia ratkaisuja. Lopputulema on kiistatta naiivi, mutta toisaalta musiikkielokuva harvoin edes pyrkii taipumaan kyynisen realismin muottiin. Vapaan elämän ja ystävyyden ylistyslaulu onkin varmasti välittynyt tarinasta tekstitasolla. Harmi vain, että sovitus elokuvaksi ei ole käynyt täysin kivuttomasti.
Hahmorikkaan kokonaisuuden toimivuutta nakertaa ohueksi jäävät sivujuonet sekä rakenteellinen tasapainottomuus. Selkeimmillään tämä näkyy elokuvan loppupuolella, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan kiihtyvällä tahdilla. Takapainoinen teos ei omaa riittävästi ajallista tilaa juonikuvioidensa käsittelyyn. Useiden hahmosuhteiden funktio jää tämän takia vajaaksi, mikä rasittaa kerrontaa. Jouhevuuden uupuessa jää tarinanpyörityksestä turhan hätäinen fiilis.
Sääli sinänsä, sillä musiikillisesti kokonaisuus on parhaimmillaan erinomainen. Lukuisista säveltäjistä ja sanoittajista koostuva ryhmä on loihtinut vetäviä kappaleita. Erityisesti Niina Koposen ja Pyri Nikkilän tekemä nimikkobiisi on hittiainesta jo itsessään. Vaikka musiikkikohtausten istuttaminen tarinan keskelle onkin välillä vähän niin ja näin, ei niiden vaikutusta tunnelmaan ole kiistäminen.
Tasokkaita ovat myös näyttelijäsuoritukset. Riku Nieminen on elämänsä vedossa aggressiivisen maailmanparantajan roolissa, mutta yhtään heikommaksi ei jää Maria Ylipään luonteva roolityö omaa elämäänsä tuumailevana Seljana. Maalismaa ja Kanerva tarjoavat hyvää taustatukea ja erityisen kiitoksen ansaitsee Anu Sinisalon pieni mutta lämmin roolisuoritus Leon äitinä.
Ainoastaan Johannes Brotheriuksen Leo kärsii tulkinnan jäykkyydestä. Nuorelta näyttelijältä löytyy kyllä luontaista karismaa, mutta elitistisen teinipojan nyanssit olisivat vain saaneet olla kirpeämpiä, jotta vastakkainasettelu anarkistisen Henrin kanssa toimisi kunnolla. Nyt hahmojen nokkapokka jää epämääräiseksi.
Ollaan vapaita uuvahtaa potentiaalin tasolle. Osittain tämän takia myös elokuvasta haluaisi pitää enemmän. Sipolalla on ohjaajana hyvää visuaalista silmää, mikä kuvaaja Joonas Pulkkasen kameratyön avulla pääsee myös oikeuksiinsa. Ikävä kyllä tekstin asettamiin kerronnallisiin haasteisiin ei kyetä vastaamaan. Vaikka napakympistä jäädäänkin kauas, niin kelvoton kokonaisuus ei ole. Sen rahkeet olisivat vain riittäneet pidemmällekin.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,7 / 3 henkilöä
Seuraava:
Loma
Viides Vacation-elokuva on turhan kiltti hahmoilleen, mutta toimii muuhun kuin eritehuumoriin keskittyessään.
Edellinen: Havannan taivaan alla
Liian tarkasti rakennetussa tarinassa ei ole sen vaatimaa luontevuutta.