Lumottu lelukauppa valkokangas

Sadunomaisuuden ja leikkimielen lumoon luottavassa perinteikkäässä lastenelokuvassa on aina oma viehätyksensä. Niminäyttelijöiden voimin toteutettuna sellaista on vain turhan harvoin tarjolla. Täyteen ahdetut toimintakonseptit ovat voittopuolisesti vieneet tilaa myös lastenfilmeissä ja kelvolliset tarinat persoonallisine hahmoineen ovat jääneet vähemmälle.

Lumottu lelukauppa on peräisin Aidosti outoa -elokuvan kirjoittaneen Zach Helmin kynästä. Nyt Helm on vastannut itse myös ohjauksesta ja debytointi ohjaajan pallilla on suhteellisen onnistunut. Lopputulos on lasten tasolle avautuva tarina uskomisen tärkeydestä, niin itseensä uskomisessa kuin muihinkin luottamisessa. Ja mikä parasta, Helmin elokuva onnistuu viehättämään aikuistakin katsojaa ilman iankaikkisia ja koko perheen elokuville jo kiviriipaksi muodostuneita intertekstuaalisia viittauksia ja vitsejä.

Dustin Hoffman esittää 243-vuotiasta lelumaakaria, joka pyörittää kaikkien toiveiden lelukauppaa. Ikämiehen rempseydessä mikään ei ole liian vakavaa, ei edes väistämättömän kohtaaminen. Natalie Portman lelukaupan nuorena myymälävastaavana painii itsetuntonsa kanssa ja Jason Batemanin harmaa kirjanpitäjä on hyvä vain kaavakkeiden täytössä. Eikä lelukaupassa häärivällä Zach Millsin esittämällä poikasellakaan ole kavereita. Ja kaiken kukkuraksi itse lelukauppa alkaa kiukutella.

Perinteisen lavastuksen ja hienovaraisen digitoinnin yhdistelmällä on luotu todellakin lumoava lelukauppa, jossa aidon oikeat lelut ovat ansaitsemillaan paikoilla. Hassujen sattumusten lomassa tarinassa käsitellään henkilöhahmojen kautta myös vakavampia ja vaikeitakin aiheita tavalla, joka kykenee puhuttelemaan lapsikatsojia.

Lumottua lelukauppaa ei ole läkähdytetty liialla toiminnallisuudella vaan hahmoille ja tapahtumille on annettu tilaa kasvaa ja kehittyä. Tämä takaa elokuvaan onnistuneen ja tasapainoisen rakenteen. Elokuva on myös kokonaan väkivallaton eikä mitään alleviivattua pahaa tai ulkopuolista uhkaa nosteta keskiöön. Jännitettä nostattaa vain lelukaupan mielikuvituksellinen raivokohtaus.

Elokuvaa lepääkin paljon mielikuvituksellisen maailmansa varassa ja onnistuu vihjaamaan varttuneemmallekin katsojalle leikkimielen ja lapsekkaan uskon merkityksestä ikään katsomatta.

Tunnetut näyttelijät onnistuvat rooleissaan kautta elokuvan. Hahmot ovat sopivasti karrikoituja mutta kaukana ärsyttävimmän räikeistä karikatyyreistä. Dubbaamiseen suhtautuu varauksella ja elokuva on aina teoksellisesti ehein alkuperäisdialogissaan. Tällä kertaa suomenkielistä versiota voi kuitenkin kiittää luontevuudesta niissä rajoissa kuin se oikeiden näyttelijöiden ylipuhumisessa on mahdollista. Suomalaisäänet istuvat Tom Pöystin johdolla niminäyttelijöidenkin kasvoille ilman välitöntä ärsytyskynnyksen ylitystä.