Speed Racer valkokangas

Andy ja Larry Wachowskin ohjaama The Matrix (1999) kiteytti onnistuneesti viime vuosituhannen lopun teknohuumaa ja siihen liitettyjä dystopioita. Toiminnalliseen formaattiin valjastettu filosofinen pohdinta minuudesta ja olemassaolon illuusiosta herätti aikanaan paljon ajatuksia. Kulttimaineen saavuttaneen teoksen turhaakin turhemmat jatko-osat kuitenkin kielivät ohjaajaveljesten lipsuvan luvattoman helposti mitäänsanomattomuuden suohon. Ja Speed Racer vain vahvistaa tätä käsitystä.

Japanilaiseen animaatiosarjaan pohjautuvassa elokuvassa aidot näyttelijät on istutettu digitaalisesti luotuun värikylläiseen fantasiamaailmaan. Tekniseltä toteutukseltaan Speed Racerissa onkin oma innovatiivisuutensa, mutta muoto ja kokeilevuus on laitettu tyystin tyhjyyttään kumisevan sisällön edelle. Koreakaan pintaestetiikka ei riitä kannattelemaan lähes kaksi ja puolituntista elokuvaa, jossa tarinaa on vain nimeksi ja sanottavaa sitäkin vähemmän.

Speed Racer on nuori kilpa-ajaja, joka isänsä kilpatallissa yrittää ajamalla selvitä traagisessa onnettomuudessa kuolleen veljensä haamusta. Samalla lahjakas kaasujalka taistelee rahakkaiden sponsorien harjoittamaa korruptiota vastaan.

Ajajien istuttamisessa futurististen kilpureiden käskijöiksi piilee sinänsä kiinnostavaa tematiikkaa ihmisen ja koneen yhteensulautumisesta. Myös moottoriurheiluun liitetyssä rahan vallassa on todellisuuteenkin viittaavia yhtymäkohtia. Koko perheen elokuvassa moisten aihekäsittelyjen syvällisemmät ja kriittisemmät painopisteet on ymmärrettävästi vesitetty seikkailuhengen ja silmänkarkin tieltä, joten niiden läsnäolo on jo lähtökohtaisesti turhaa täytettä muutoinkin ylipitkään elokuvaan.

Ennemminkin ihmisen ja auton yhtälössä korostuvat kestämättömän autoilukulttuurin ja kaahailun ihannointi, minkä lomassa pönkitetään vielä tylsästi amerikkalaista sankarimyyttiä ja lietsotaan ainaista kilpailuvietin tärkeyttä. Nämä ovat epämiellyttäviä painotuksia koko perheen seikkailulle. Vaikka elokuvassa ollaankin vahvasti perheen ja perheen yhtenäisyyden asialla, laajemmat arvolinjaukset ovat kyseenalaisia aina tarpeettomia väkivallan kuvauksia myöten.

Speed Racer on turboahdettu täyteen tietokonepeleistä tuttua häikäilemätöntä ja muista piittaamatonta kilvanajoa, jossa korostuu vain suorittamisen tärkeys ja toisten voittaminen keinoja kaihtamatta. Lapsenmieliseksi autoleffaksi se onkin liian kolkko ja laskelmoitu. Aikuisemman maun auto- ja kaahailuelokuvien kulttisarjaan Speed Racer on taas liian kiltti ja nössö. Camp-hengen saavuttamiseksi tarvittaisiin jonkin Death Race 2000:n kaltaista rimanalitusta ja Wachowskin veljesten vauhtielokuvassa ei ole aineksia edes siihen. Se on yksinkertaisesti vain umpitylsä.