Little Children valkokangas

Kaksi viikkoa sitten ensi-iltaan tulleessa Murto ja varkaus -elokuvassa kuvattiin onnetonta avioliittoa ja vanhemmuutta murtojen ja rikollisuuden kautta. Myös Little Childrenissä samoja aiheita halutaan kuvata muutenkin kuin esittämällä pelkkää parisuhdedraamaa. Toisaalta elokuva on myös etäistä sukua American Beautylle ja Onnelle. Käsitteleehän sekin keskiluokkaista elämää, seksuaalisuutta ja pedofiliaa mustan komedian ja draaman keinoin. Näistä pääpaino on kuitenkin selvästi jälkimmäisellä.

Little Children sijoittuu periamerikkalaiseen lähiöön, jossa kunnolliset ja sovinnaiset kotiäidit kohtaavat ihmisiä, jotka eivät mahdu heille tarjottuihin muotteihin. Kukin heistä hakee eri keinoin omaa pakopaikkaansa. Toiset tyytyvät kohtaloonsa, omaan nukkekotiinsa ja rutiineihinsa, kun taas toiset pyrkivät taistelemaan onnellisuutensa rajoituksia vastaan. Kun elämä on johtanut umpikujaan, ei ole helppoa löytää reittiä vapauteen.

Elokuvassa sekä kyseenalaistetaan porvarilliset avioliitot että toisaalta myös samaan aikaan oikeutetaan niiden olemassaolo. Tarinassa käsitellään aviorikoksia ja niiden syitä, mutta ongelmanratkaisussa palataan vanhaan. Toisin sanoen ei ole olemassa parempia vaihtoehtoja. Jollain tavalla elokuvan arvomaailma onkin samaan aikaan sekä vanhanaikainen että moderni. Halujen kieltäminen, eräänlainen kastraatio, on keino selvitä elämässä.

Toinen teema liittyy itsensäpaljastajan aiheuttamaan uhkaan lähiöiden näennäiselle turvallisuudelle. Samalla kyseistä henkilöhahmoa valotetaan tämän äitisuhteen kautta. Näin miehestä luodaan ymmärrettävä, joskaan ei hyväksyttävä, hahmo henkisesti keskenkasvuisena aikapoikana, jonka elämän valinnat ovat sidoksissa muiden ihmisten toimintaan. Ratkaisu on sinällään ihan järkevä, mutta toisaalta voi kysyä, onko näin suuri rooli oleellinen elokuvan juonen kannalta.

Päähenkilöistä Sarah (Kate Winslett) on koulutukseltaan kirjallisuuden maisteri. Naapuruston naisten lukupiirissä käsitellään Gustave Flaubert´n Madame Bovaryä ja sitä kautta suhtautumista avioliittoon ja avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin. Little Childrenissä kirjallisuutta käytetään hyväksi myös kaikkitietävän kertojan kautta, joka kuvailee henkilöiden tunnemaailmaa ja vie tarinaa eteenpäin. Hieman erikoisesti kertoja kuitenkin katoaa elokuvan keskivaiheilla ja palaa mukaan vasta loppupuoliskolla.

Elokuva pohjautuu Tom Perrottan samannimiseen romaaniin, josta hän on muokannut yhdessä elokuvan ohjaajan Todd Fieldin kanssa käsikirjoituksen. Kokonaisuudesta muodostuu hajanainen kuva kahdesta avioliitosta, yhdestä rakkaussuhteesta, vanhemmuudesta, naapuruston perverssistä itsensäpaljastajasta ja entisestä poliisista. Näin ollen henkilökuvauksien terät tylsistyvät. Sarahin ja Bradin aviopuolisot jäävät tyhjiksi kuoriksi ja lapset alistuvat suosiolla heille tarjottuihin osiin, kun taas turhaa aikaa annetaan muun muassa entiselle poliisille, Bradin vaimon dokumenttikohtauksille ja amerikkalaisen jalkapallon pelailulle.

Päällisin puolin elokuvassa ei ole vikaa. Näyttelijät, erityisesti Kate Winslet ja Jackie Earle Haley, hoitavat työnsä ammattitaitoisesti ja kuvaus, leikkaus sekä musiikki ovat hyvää peruslaatua. Silti elokuva ei toimi. Sen tarkoituksena on esittää tarinaa kolmen henkilön kautta, mutta välillä tuntuu, että kolmas lenkki on liikaa. Lopulta elokuva ei onnistu olemaan hyvää draamaa, mutta toisaalta se ei yllä piikikkääseen satiiriinkaan. Little Children on kunnianhimoinen elokuva, mutta valitettavasti lopputulos ei ole toivotunlainen.