Kirjava huntu valkokangas

Kirjava huntu on tunteellista ja taidolla tehtyä viihdettä, suurta ja sujuvaa draamaa. Se muistuttaa tyyliltään Anthony Minghellan Oscareita kahminutta elokuvaa Englantilainen potilas. 1920-luvun Kiinaan sijoittuva rakkaustarina perustuu W. Somerset Maughamin romaaniin. Sen ensimmäinen filmatisointi, jonka tähtenä loisti Greta Garbo, on jo vuodelta1934. Uusi versio on positiivisella tavalla vanhanaikaisen oloinen, vaikka hyödyntääkin nykyelokuvan kerrontamahdollisuuksia tehokkaasti.

Elokuvan asetelmat eivät ole romanttiselle draamalle tyypillisimmät. Bakteriologi Walter Fane suostuttelee yläluokkaisen Kittyn kanssaan naimisiin ja tarjoaa näin naiselle ulospääsyn vanhempien hoivista. Fane työskentelee tutkijana Shanghaissa, jonne pariskunta heti muuttaa. Lapsellinen ja tylsistynyt Kitty ajautuu uudessa ja oudossa ympäristössä suhteeseen, jonka aviomies saa selville. Katkera ja kostonhaluinen Walter kiristää Kittyn mukaansa syrjäiselle kolera-alueelle, jonne hän on lupautunut lääkäriksi.

Alun kerronta rikkoo kronologian. Siinä ristiriidat sekä englantilaisen ja kiinalaisen elämäntavan että pääparin välillä tuodaan oivaltavasti esiin. Katsoja kuljetetaan tarinan pääasialliseen tapahtumapaikkaan ja -aikaan tehokkaasti ja mukaansa tempaavasti.

Kirjava huntu on kohtuullisen nimettömältä tekijäkaartilta takuuvarman ammattitaitoista työtä. Kaikki osa-alueet, erityisesti kuvaus ja musiikki, mutta myös puvustus tukevat onnistuneesti epookin ja tunnelman rakentamista. Pääosien esittäjät Edward Norton ja Naomi Watts ovat tekijöistä tunnetuimmat, ja heidän karismansa kannattelee elokuvaa muutamien laahaavien hetkien yli.

Walterin ja Kittyn kasvutarinat ovat tämän elokuvan ydin. Toisen on uskaltauduttava ulos kuorestaan, elämään. Toisen on opittava kantamaan vastuuta muustakin kuin omasta viihtymisestään.

Nykykatsoja joutuu miettimään suhdettaan elokuvan esittämän ajankohdan kolonialistisiin asetelmiin ja arvoihin. Vaikka elokuvan näkökulma on selkeän länsimainen, onnistuu se esittämään tarinansa toisaalta kaunistelematta ja toisaalta moralisoimatta. Silti se ei täysin vältä kiinalaisen kulttuurin eksotisointia.

Moni saman tapainen ja tyylinen elokuva on kerännyt runsaasti elokuva-alan vuosittaisia tunnustuksia. Kirjavan hunnun saalis jäi musiikin Golden Globe -palkintoon. Elokuva ei sinänsä tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä. Joistakin kirjoista käytetään nimitystä lukuromaani, kun halutaan ilmaista tarjolla olevan viihdyttävää luettavaa, mutta ei sentään ainutkertaista taide-elämystä. Olisiko Kirjava huntu siis katseluelokuva?