Enkeli saapuu kaupunkiin

Kun Xavier Dolanin esikoisohjaus J’ai tué ma mère (I Killed My Mother) julkaistiin Cannesissa 2009, se keräsi paljon kiitosta ja palkintoja, mutta ei yltänyt Suomen valkokankaille. Nuoren ohjaajan toinen pitkä elokuva Kangastuksia jatkoi Cannesin suitsutusten tietä. Pikkutarkasti työtään tekevä Dolan ei vastaa vain elokuvan ohjauksesta vaan on myös kirjoittanut, tuottanut ja leikannut elokuvan sekä näyttelee yhtä sen pääosista. Jo ihmelapseksi nimetty 21-vuotias jatkaa voimakkaasti oman, kunnianhimoisen tyylin luomista, eikä pelkää ottaa riskejä.

KangastuksiaMarie (Monia Chokri) ja Francis (Xavier Dolan) ovat erottamattomia ystäviä, jotka iskevät samanaikaisesti silmänsä vasta kaupunkiin saapuneeseen Nicolakseen (Niels Schneider). Mies on kova flirttailemaan, mutta päänvaivaa aiheuttaakin kysymys, kummasta ihailijasta hän on kiinnostunut – vai onko kummastakaan. Kun ystävykset huomaavat olevansa kilpailuasemissa, alkaa ilmapiiri heidän välillään kiristyä. Epävarmuus toisen osapuolen tunteista herättää samanaikaisesti pelkoa sekä toivoa, mutta varmalla tiedolla voisi olla murskaavat seuraukset. Epätietoisuudessa eläminen tarjoaa aina mahdollisuuden.

KangastuksiaDolanin toinen elokuva on selkeästi hiotumpi kun esikoisohjaus, mutta se jatkaa samaa tyylillistä linjaa. Tutun teknisen työryhmän käyttö on antanut ohjaajalle mahdollisuuden viimeistellä visuaalista ilmettä ja se sulautuu nyt upeasti kokonaisuuteen tukien tarinaa ja elokuvan ilmapiiriä. Kangastuksia leikittelee viittauksilla eri ohjaajien kuvallisiin tyyleihin ranskalaisesta uudesta aallosta Wong Kar-Wain värittyneisiin ajankuvauksiin. Dolan ei kuitenkaan unohdu visuaalisiin sfääreihin, vaan on luonut valloittavan, huumoria pulppuilevan ja tarkkanäköisen pohdiskelun rakastumisen hulluudesta.

Kangastuksia on ennen kaikkea tarina rakastumisesta, ei rakkaudesta. Tunteesta, joka saa ajantajun häviämään ja huomion kiinnittymään pieniin ja turhanpäiväisiin asioihin. Dolanin omintakeinen tyyli hakee kuvan ja äänen kautta eräänlaista synteesiä tästä tunteesta. Liikkeet hidastuvat ja ihastuksen hengitys rinnastuu musiikkiin. Voimakkaat tunteet ovat luettavissa näyttelijöiden kasvoilta, vaikka keskustelut liikkuvat arkipäiväisellä tasolla.

KangastuksiaVäkevät näyttelijäsuoritukset korostavat hienosti dialogin ja tarinan välisiä jännitteitä välillä koomisella ja välillä riipaisevalla otteella. Niels Schneiderin roolisuoritus jättää loppuun asti auki Nicolaksen motiivit, eikä kerro onko kyse vain hahmon yksinkertaisuudesta vai nauttiiko hän leikittelystä ihmisten tunteilla. Näyttelijäkolmikko pystyy kannattelemaan yhdessä yksinkertaista ideaa ja pitämään jännitteen ilmassa loppuun asti.

Dolan on tavoittanut jotain keskeistä rakastumisen kaipuusta, joka liittyy enemmän hurmaavaan tunnemyrskyyn kuin toiseen ihmiseen. Kangastuksia haluaa vetää katsojan samaan huumaavaan tunnetilaan, eikä jätä kokeilematta mitään keinoja. Dolan tarjoaa tuoreen äänen 2010-luvun nuorille ja Kangastuksia henkii rakkautta ja innostusta elokuvan tekemisprosessia kohtaan.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,6 / 8 henkilöä