Just Mercy valkokangas

Suuri ja mahtava Yhdysvallat esittäytyy usein vapauden ja oikeudenmukaisuuden tyyssijana ja suunnannäyttäjänä. Jotain maan vapauskäsityksistä ja oikeusjärjestelmästä kertoo se, että elokuvakoneisto pukkaa tasaisesti markkinoille tosipohjaisia tarinoita ihmisistä, joita oikeusjärjestelmä on kohdellut kaltoin tavalla tai toisella. Tarinat ovat pääsääntöisesti surullisia oikeusmurhia, jotka lopulta päättyvät hyvin oikeamielisten ihmisten ponnisteluiden ansioista.

Modernit selviytymistarinat pyyteettömine sankareineen ovat elokuva-aiheiden aatelia varsinkin silloin, kun tarinoissa on helposti tunnistettava yhteiskunnallinen pohjavire, joihin käytännössä kaikkien on helppo yhtyä. Kyse on tärkeistä valtavirtaelokuvista, jotka nostavat yksilökertomusten kautta tietoisuuteen yhteiskuntamme epäkohtia, joiden taustasyyt jäävät kuitenkin useimmiten vaille tarkempaa perkaamista.

Just Mercy on juuri tällainen elokuva. Se kertoo tosielämään vankasti pohjautuvan tarinan asianajaja Bryan Stevensonista, joka on koko uransa auttanut vähävaraisia ja kuolemaantuomittuja. Yksi tunnetummista Stevensonin tapauksista on Walter "Johnny D." McMillian, joka tuomittiin kuolemanselliin olemattomin todistein. Pitkän prosessin päätteeksi Stevenson onnistui vapauttamaan syyttömänä tuomitun miehen. Tarinassa on kaikki vaikuttavan elokuvan ainekset.

Ja Just Mercy on vaikuttava elokuva. Käsikirjoittaja-ohjaaja Destin Daniel Cretton kuljettaa pitkälti yli kaksituntista elokuvaa eteenpäin sujuvalla kerronnalla ja monilta osin myös elokuvallisesti taidokkaasti. Kuvallinen yksinkertaisuus ja äänimaailman hiljaisuus tukevat niin aihetta kuin tapahtumaympäristöä. Esimerkiksi elokuvan teloituskohtaus on pysäyttävä vaikka itse toimenpidettä ei sen tarkemmin näytetä. Audiovisuaalisen kerronnan tehot ovat usein aivan muualla kuin itse asian näyttämisessä.

Kerronnan ja elokuvallisuuden sujuvuutta tukevat vakuuttavat näyttelijäsuoritukset. Jamie Foxx, Michael B. Jordan ja Brie Larson antavat uskottavat kasvot tosielämän hahmoille. Elokuva rakentuu Jordanin esittämän Stevensonin ympärille. Hänen selvitystyönsä Johnny D:n tapauksessa luo elokuvan kaavamaisen jännitteen, johon yhteiskunnalliset teemat on ujutettu mukaan. Etninen tausta ja vähävaraisuus ovat Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän kuin laajemmankin yhteiskuntarakenteen kipupisteitä, joiden esiin nostamiselle ei näy loppua, ja hyvä niin, sillä ongelmat eivät korjaannu ja maailma muutu, jos niistä ei olla tietoisia.

Just Mercyn, kuten monen muun vastaavanlaisen tärkeän elokuvan kompastuskivi on siinä, että ongelmia tuodaan näkyviksi ja niille saadaan tapauskohtaisesti onnellinen ratkaisu, mutta ongelmien taustalla piilevät järjestelmiin luutuneet käytänteet jäävät huomiotta, tai korkeintaan sivulauseiden maininnoiksi.

Just Mercyssakin tehdään hyvin ja perusteellisesti selväksi, miten väärässä poliisit, syyttäjät ja tuomarit ovat. Mutta miksi he ovat olleet väärässä jo alkujaankin, jää epäselväksi. Poliisin arkityön tasolla asia on vielä uskottavasti kuitattavissa poliisien ennakkoluuloilla etnisiä ryhmiä ja vähävaraisia kohtaan, mutta saman selitysmallin laventaminen syyttäjiin ja tuomareihin vaikuttaa helpolta ratkaisulta.

Elokuvassa syyttäjän hahmossa on kuin hopeavadilla tarjottuna mahdollisuus purkaa järjestelmän ongelmia, mikä saisi ehkä ymmärtämään, miksi oikeusjärjestelmä toimii omaa perustarkoitustaan vastaan. Tähän mahdollisuuteen elokuvassa ei kuitenkaan tartuta. Järjestelmän avaamisessa ymmärrettäväksi on riskinsä, jota elokuvantekijät eivät varmaan tietoisestikaan ole halunneet ottaa. On niin paljon helpompi osoittaa ongelmien olemassaolo kuin yrittää avata niiden taustalla olevia syitä ongelmien ymmärtämiseksi. Helppouden synti on siinä, että ongelmat eivät poistu vain puhumalla niistä, ongelmien taustasyiden ymmärtäminen on ainoa tie ongelmien ratkaisemiseen.

Just Mercy ei kaltaistensa tavoin liiemmin syvenny esille tuomiinsa ongelmiin, mutta tärkeiden teemojen esille tuomisessakin on arvonsa. Ja elokuvallisesti se on Just Mercyssa tehty juuri niin sujuvasti kuin amerikkalaisessa elokuvassa osataan.