Tiedän yhä mitä teit viime kesänä valkokangas

Kauhuelokuvien saralla on jo liian kanssa totuttu jatkuvasti kalman mädättämistä haudoista esiin pyristeleviin vaikeasti tapettaviin teinien teurastajiin. Kerta toisensa jälkeen Norman Batesit, Freddy Kruegerit, Jason Voorheesit ja Michael Myersit ovat imaisseet itseensä aimo annoksen elinvirtaa noustakseen vain tappamaan pahaa-aavistamattomia paljaspintaisia, uhkearintaisia teinityttöjä ja polleita, tyttöjään kirjaimellisesti henkeen ja vereen puolustavia juoniorihauiskimppuja. Valkokankaalla ovatk rällänneet kerta toisensa jälkeen pilkotut, ammutut, silvotut ja poltetut raadot. Kalmagalleria sai vuonna 1997 kyseenalaisesti uutta verta Jim Gillespien väännettyä valkokankaalle tarina Darth Vaderia muistuttavasta kalastajasta Ben Bensonista, joka kosti teinien rikoksia heiluttamalla ahkerasti lihakoukkuaan.

Teinikauhuilu Tiedän mitä teit viime kesänä oli tylsä pakkopulla, jonka juoni ja ratkaisu olivat valitettavan ennustettavissa ja joka turvautui helppoihin ratkaisuihin luottaen vain muutamaan veriseen gore-tehosteeseen. Leffan loppu antoi odottaa tarinan jatkuvan myöhemminkin valkokankaalla. Elokuvan vertavaaniva mustiin pukeutuva kummajainen ei päässyt - valitettavasti - haudan lepoon, vaan pahasti käristyneet veitsikädet ja valkoisen halloween-maskin taakse kätkeytyvät boogeymannit saivat veriveljensä kunnon koukkukädestä. Eikä poika ole edes parantunut polvestaan, esikoisen helmasynnit ovat jälleen esillä Danny Cannonin punnertamassa jatko-osassa Tiedän yhä mitä teit viime kesänä. Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen katsoja kokee deja vu -ilmiön, tiedän jälleen mitä tapahtuu seuraavan puolitoistatuntisen aikana!

© Columbia Pictures

Ben Bensonin koukulta viime osassa pelastunut Julie (Jennifer Love Hewitt) on aloittanut uuden elämänsä Bostonissa. Paikanvaihdos ei kuitenkaan ole parantanut menneisyyden arpia, vaan yhä uudestaan ja uudestaan murhamies käy Julien kimppuun painajaisissa.

Julien rakkaus ykkösosan taistelupariin Rayhyn (Freddie Prinze jr.) kokee karikkoja ja koskia toisensa jälkeen. Apu ahdistukseen ja arjen harmauteen näyttää löytyvän Julien uuden parhaan ystävän Karlan (Brandy) voittaessa neljän hengen unelmamatkan Bahama-saarille. Ray kuitenkin joutuu viime hetkellä koukkukäden telomaksi ja matkalle aurinkoon pääsevät Karlan ja hänen poikaystävänsä Tyrellin (Mekhi Phifer) lisäksi Julie ja Julieen silmänsä iskenyt Will (Matthew Settle). Nelikkö saapuu unelmalomalleen myrskykauden alkaessa ja turistien hylätessä eristetyn saaren. Myrskyn iskeytyessä saarelle mustiin pukeutuva koukunheiluttaja ryhtyy veriseen työhönsä.

Turhan elokuvan turha jatko

Vuonna 1996 kauhuelokuvan grand-old-man, Wes Craven, rikastutti veren ja hurmeen ystäviä laadukkaalla teinikauhulla Scream, jossa ohjaaja vinoili oman perinteensä kliseisyydelle ja osoitti kunnianosoitusta perinteen ansiokkaille kulmakiville. Craven toi elokuvatyyliin vanhoilla aseilla täysin uusia ja omintakeisia tuulahduksia, jatkuvat viittaukset elokuvaperinteeseen miellyttivät suurta alan harrastaja joukkoa. Scream veti leffateatterit täyteen kauhun ystäviä, se osoitti kauhuelokuvan olevan edelleen elossa ja hyvissä voimissa. Kauhu oli jälleen "in". Laadukkaan virnuilun vanavedessä valkokankaalle eksyi joukko halpahintaisia teinikauhuja, vähemmän laadukkaita vääntöjä, joukossa Jim Gillespien Tiedän mitä teit viime kesänä. Leffa eteni vanhoilla teinikauhun kuluneilla lainalaisuuksilla, sen juonettomuus häiritsi katsojaa eikä elokuva antanut edetessään sen kummemmin vääriä kuin oikeitakaan vinkkejä: se ei edes yrittänyt yllättää katsojaansa loppuratkaisullaan. Tiedän mitä teit viime kesänä jäi tyhjäksi ja ontoksi väännöksi.

Danny Cannonin käsissä Tiedän mitä teit viime kesänä -leffan jatko, "tiedän yhä", ei näytä kauhuelokuvan saamalta ensimmäiseltä jatko-osalta vaan huonon kauhusaagan neljänneltä tai viidenneltä uudelleen lämmittelyltä. Tiedän yhä mitä teit viime kesänä on höystetty yleisöä kosiskelevilla järjettömyyksillä, syvään uurretuilla kaula-aukoilla, jotka näyttävät enemmän kuin peittävät, halvoilla verisillä tehosteilla ja yliampuvilla karikatyyreillä. Paljaan pinnan paratiisiin, Bahama-saarille sijoittuvaan tarinaan kuuluvat tietenkin jo sijainnin perusteella turistirysien paikalliset pilveä polttavat junttieinarit ja omissa kaapeissaan yksityisiä voodooalttareitaan pitävät hotellihenkilökunnan kummajaiset. Stuart Gordonin hovinäyttelijän, pitkänlinjan kauhuelokuvanäyttelijän, Jeffrey Combsin rooli nuivakkaana ja hermostuneena hotellin isäntänä on ainoa halpiksen ilonaihe näyttelijäkaartissa. Valitettavasti leffan paras hahmo kuolee jo lähes lähtöviivoilla.

Tiedän yhä mitä teit viime kesänä on kiiltokuvatytöillä ja -pojilla kerrottu tuhanteen ja taas tuhanteen kertaan tarinoitu kertomus pimeässä vaanivasta teinejä ahdistelevasta möröstä. Halloween, Perjantai 13. päivä ja Painajainen Elm Streetillä -leffoista oppinsa ammentaneen ohjaajan kyvyt hyytyvät vain ja ainoastaan jo aikaisempien efektien uudelleen lämmittelyyn perinteisellä, turhankin tutuksi ja turvalliseksi muokkautuneilla menetelmillä. Tiedän yhä mitä teit viime kesänä on turhan kauhuilun, jos mahdollista, vieläkin turhempi jatko-osa, joka jättää katsojansa täysin kylmäksi ja vihaiseksi leffalippuun kulutettujen roposten vuoksi. "Kauhua" ei voi suositella hyvän kauhuelokuvan ystävälle... tai ylipäätään kenellekään.